JHL vetoaa Lapsen oikeuksien viikolla: lapsemme ja nuoremme ansaitsevat valoisamman huomisen

Hallituksen armoton säästöpolitiikka piiskaa kivuliaasti lapsiperheitä. Aihe on erityisen ajankohtainen parhaillaan käynnissä olevalla Lapsen oikeuksien viikolla. Viikon teema – lapsen oikeudet hyvinvointiin ja ennen muuta mielen hyvinvointiin – on pahasti vaarassa, mikäli leikkaukset toteutuvat. JHL:n ammattialatoiminnan asiantuntijat Sanna Pihakivi ja Sami Haapakoski näkevät työssään, että huoli on todellinen.

Suomi ehti yhtenä ensimmäisistä valtioista allekirjoittamaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen reilut 30 vuotta sitten. Sopimuksen, joka sitoo ja velvoittaa turvaamaan lasten suotuisan kasvun ja kiinnittämään huomiota keinoihin, joilla lasten ja nuorten hyvinvoinnin eri osa-alueita voidaan vahvistaa.

Tämä tarkoittaa lapsen oikeudet turvaavaa lainsäädäntöä, politiikkaohjelmia ja budjetointia. Lapsella on oikeus muun muassa terveyteen, riittävään ravintoon, sosiaaliturvaan, riittävään elintasoon, terveelliseen ja turvallisen ympäristöön, koulutukseen sekä lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan.

Nämä hyvät ja kauniit oikeudet ovat nyt uhattuna. Monessa perheessä on edessä tiukat ajat, jos nykyiset hallituksen ajamat sosiaaliturvaleikkaukset toteutuvat. Pelkästään asumistuen leikkaukset aiheuttavat pahimmillaan satojen eurojen tulonmenetyksen kuussa lapsiperheille, joissa jo nyt eletään toimeentulon rajamailla.

YK:n lapsen oikeuksien komitea ohjeistikin jo viime kesänä, että Suomen tulee välttää sellaisia sosiaaliturvan leikkauksia, jotka lisäävät lapsiköyhyyttä ja syrjäytymistä. Komitean mukaan Suomen valtion pitää pikemmin vahvistaa toimenpiteitä, jotka varmistavat jokaisen lapsen oikeuden riittävään elintasoon.

– On sydämetöntä ja kohtuutonta, miten nykyhallitus viittaa kintaalla niin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukselle kuin komitean huomautukselle, toteavat huolestuneina JHL:n ammattialatoiminnan asiantuntijat Sami Haapakoski ja Sanna Pihakivi.

Hallitus unohti lapsen edun

Lapsen edun tulisi päätöksenteossa olla etusijalla, mutta se näyttää unohtuneen nyt täysin. Budjettiesityksessä kaavaillaan merkittäviä leikkauksia kuntien valtionosuuksiin, indeksikorotuksiin ja opetus- ja kulttuurimenoihin.

Onkohan hallitus punninnut loppuun asti, että samalla leikkuri osuu kipeästi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja nuorisotyön jo nyt niukkoihin resursseihin?

Sitä on miettinyt kasvatus- ja ohjausalan ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi. Hän nostaa esiin varhaiskasvatuksen roolin ja merkityksen.

– Varhaiskasvatuksen tärkeimpiä tavoitteita on taata jokaiselle lapselle parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. 

Pihakivi jatkaa, että tämä tarkoittaa varhaiskasvatukselle asetettujen tehtävien ja tavoitteiden toteuttamista, lasten oikeuksia ajavien arvojen noudattamista ja oppimisen edistämistä. Lisäksi tärkeänä palasena mukana kulkee aito välittäminen ja lasten huomioiminen.

– Mutta ilman riittäviä resursseja nämä hienot tavoitteet ja lasten hyvinvointi heitetään surutta syrjään, Pihakivi puuskahtaa.

Kouluikäisten kohdalla säästöt vaikuttaisivat ihan yhtä pahasti. Pihakivi on huolissaan oppilaiden yhä vain kasvavasta tuen tarpeesta.

Tehostettua tukea Suomessa sai 75 800 eli 13,5 % peruskoulun oppilaista ja erityistä tukea 53 100 eli 9,4 % peruskoulun oppilaista.

Varhainen puuttuminen ja yksilöllinen tuki takaavat myös näille lapsille ja nuorille mahdollisuuden onnistua ja pyrkiä elämässään eteenpäin.

– Ja aivan kuten varhaiskasvatuksessa, myös kouluissa tarvitaan riittävästi resursseja, että tuen tarpeeseen pystytään vastaamaan.

Tarve koskee opettajien lisäksi niin koulunkäynninohjaajia kuin esimerkiksi koulunuorisotyöntekijöitä.

Ylipäätään kaikki nuorten parissa tehtävä pitkäjänteinen työ ja elämänhallinnan ohjaaminen takaavat turvalliset lähtökohdat toisinaan kuoppaisella polulla kohti aikuisuutta.

Kaavaillut leikkaukset ja liian vähäinen henkilöstö vie pohjan tältä. Tilanne on paha jo nyt, mitä se onkaan, jos nuorisotyöstä tiputetaan euroakaan pois.

– Aivan sekopäistä. Nuorisotyön odotetaan vastaavan monenlaisiin haasteisiin, mutta alan resursseihin ja palkkaukseen ei tajuta panostaa. Päinvastoin, Pihakivi toteaa..

Kiristyslinja potkii nilkkaan niin työntekijöitä kuin lapsia

Vuonna 2023 Lasten oikeuksien viikko keskittyy lapsen oikeuteen voida hyvin, ja tänä vuonna puntarissa on erityisesti mielen hyvinvointi.

Peräkkäisiä ja päällekkäisiä isoja kriisejä on osunut sekä lähelle että kauemmas. Lasten ja nuorten mielen hyvinvointi on kovalla koetuksella. Pelkotilat ja huoli myös oman perheen taloudellisesta ahdingosta on lisääntynyt. Lisäksi yksinäisyys ahdistaa yhä useampaa.

Nykytilanne huolestuttaa myös JHL:n ammattiala-asiantuntijoita. Lasten ja nuorten kannalta luonnollisestikin, mutta myös kasvatus- ja ohjausalalla sekä sote-alalla työskentelevien jaksamisen ja pärjäämisen kannalta. Näiden alojen töissä kun julma totuus säästöistä ja rahoituksen kiristämisestä tulee silmille ihan joka päivä.

– Hallitusohjelmassa yhdeksi hallituskauden painopisteeksi nostettiin nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja hyvinvoinnin lisääminen. Miten etsivän nuorisotyön sekä työpajatoiminnan rahoituksesta vähentäminen 2,3 miljoonalla eurolla vastaa hallituksen tarkoitusta? Pihakivi miettii ja pudistaa päätään.

Sote-ammattialoista vastaava Sami Haapakoski jatkaa ihmettelylinjalla ja toteaa, että edellä mainitun rahoitusleikkauksen lisäksi hallitus on rajaamassa ainakin lastensuojelun jälkihuoltoa, leikkaamassa kuntoutusrahaa, työttömyysturvaa ja asumistukea, vähentämässä kotoutumispalveluita sekä vaikeuttamassa nuorten kuntoutukseen pääsyä.

– Ennaltaehkäisevän työn merkitystä on vaikea kääntää suoraan euroiksi. Mutta jos nämä nyt kaavaillut leikkaukset toteutetaan suunnitellusti, on sillä pitkäaikaiset ja ylisukupolviset seuraukset ja massiivisen suuri hintalappu, kumpikin alleviivaa.

Mihin vie maailman onnellisimman kansan tie?

Haapakoski on lukenut huolestuneena erilaisia tuoreita sote-alojen tilastoja. Esimerkiksi THL:n tutkimus paljastaa, että Suomen 21 hyvinvointialueesta peräti 17:ssä sosiaalityöntekijöiden enimmäisasiakasmäärä ylittyy. Näin ollen ainoastaan viidellä alueella työntekijät pystyvät työskentelemään sallitun 35 asiakkaan rajoissa.

– Eikä asiakkuuksien määrä ole tosiaan ainakaan pienentymässä.

Tilanteessa ollaan siinä pisteessä, että pätevistä sosiaalityöntekijöistä ja muista lastensuojelun ammattilaisista on koko ajan pulaa. Paikkoja on avoinna mutta niitä ei saada täytetyksi.

– Noidankehä on valmis, kun työssä olevat ammattilaiset kuormittuvat liiallisista työmääristä ja joutuvat sairaslomille tai vaihtavat kokonaan alaa, Haapakoski sanoo.

Toinen todella herättelevää ja karua tietoa tarjoaa Pelastakaa Lapset ry:n tekemän Lapsen ääni -tutkimus. Pienituloisissa perheissä noin 90 prosenttia lapsista on huolissaan perheen toimeentulosta ja sama määrä koki, että perheellä on haasteita selviytyä arkipäivän menoista. Jopa nälkää kertoi kokeneensa 14 prosenttia vastanneista.

– Mistä nämä kaksi tutkimusta kertovat? Ne kertovat alati kasvavasta ahdistuksesta, näköalattomuudesta, toivottomuudesta, Haapakoski listaa surullisena.

Hän muistuttaa, että meidän kerrotaan elävän hyvinvointivaltiossa ja olevan maailman onnellisin kansa. Ainakin vielä.

– Kuitenkin osa lapsistamme menee illalla nälkäisenä nukkumaan. Nämä lapset ovat syöneet päivän ainoan ateriansa koulussa tai päiväkodissa. Ja tämä siksi, että läheskään kaikilla pienituloisilla perheillä ei oikeasti ole varaa tänä päivänä edes riittävään ruokaan.

Lasten tulevaisuus on käsissämme tänään

Haapakoski kuvailee, että tällä menolla tulevaisuuden ainoa valopilkku on tunnelin päässä näkyvän leikkauksilla täytetyn junan etuvalot. Hallituksen kaavailut ovat lohduttomia: sosiaali- ja terveyspalveluista sosiaaliturvasta ja muista elintärkeistä etuuksista karsitaan todella paljon.

Leikkaukset vaikuttavat suoraan pienituloisiin perheisiin jo nyt, ja ne heittävä karkeaa hiekkaa polulle tosi pitkälle tulevaisuuteen.

– Huono-osaisuuden perintö on julmaa. Mielenterveysongelmat ovat kasvussa, rikollisuus on kasvussa, Haapakoski pohtii ylisukupolvisia haasteita.

– Meidän on nyt pakko havahtua ja tehdä nämä haasteet näkyviksi. Meidän aikuisten tehtävä on turvata lastemme elämä muutenkin kuin lasten oikeuksien viikolla. Kertoa heille, että kaikki järjestyy kyllä. Koska jos me emme tee sitä, kuka tekee? Haapakoski lisää painokkaasti.

Kumpikin ammattialatoiminnan asiantuntija haluaa vielä erikseen muistuttaa lapsen oikeudesta turvalliseen tulevaisuuteen. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Suomen perustuslaissakin on erikseen mainittu, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä.

– Hallituksen on peruttava pikaisella aikataululla toteutettavat leikkaukset ja tehtävä kattava ja kiireetön selvitys kaikista lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvista toimista, Haapakoski ja Pihakivi vaativat yhteen ääneen.

Lue blogikirjoitus Lapsen oikeuksien viikosta.

Soste ry:n tuoreet laskelmat osoittavat, että hallituksen suunnittelemat indeksijäädytykset sekä työttömyysturvaan ja asumistukeen kohdistuvat leikkaukset lisäävät köyhyyttä. Sen mukaan pienituloisten määrä tulee entisestään lisääntymään ensi vuonna noin 40 000 ihmisellä hallituksen leikkausten myötä. Heistä noin 12 700 on lapsia.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen jäsenvaltiot esimerkiksi

• palauttavat mieliin, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut lasten olevan oikeutettuja erityiseen huolenpitoon ja apuun,
• ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa,
• ottavat huomioon, että lapsen tulisi olla täysin valmis elämään itsenäistä elämää yhteiskunnassa ja häntä tulisi kasvattaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa julistettujen ihanteiden hengessä sekä erityisesti rauhan, ihmisarvon, suvaitsevaisuuden, vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden hengessä.

Lue lapsen oikeuksien yleissopimus kokonaisuudessaan.