Vaikuttamalla saadaan parempi työelämä

JHL kannattaa voimakkaasti työehtosopimusten yleissitovuutta. Sillä turvataan työntekijöiden vähimmäistyöehdot sellaisissa yrityksissä, jotka eivät ole minkään työnantajajärjestön jäseniä.  

Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan työehtosopimusta, jota jokaisen alalla toimivan työnantajan on vähimmäistasona noudatettava solmimissaan työsuhteissa. Työehtosopimuksessa määrätään monet palvelussuhteen ehdot, esimerkiksi palkka, työaika ja mahdolliset lisät. Työnantajan pitää noudattaa yleissitovaa tesiä riippumatta siitä, kuuluuko se alansa työnantajaliittoon vai ei.  

Jos työntekijöillä ja työnantajalla tulee kinaa työsuhteen ehdoista, on tulkintaetuoikeus annettava tietyissä tilanteissa työntekijöille.  Tämä on JHL:n tavoite.

Tällä hetkellä tulkintaetuoikeus on vain työnantajalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kiistoja tulkitaan työnantajan näkemyksen mukaan, kunnes asiassa saadaan aikaan sovinto tai tuomioistuimen ratkaisu. Työntekijän pitää siis viedä asia oikeuteen, jotta hänen tulkintansa asiasta tulisi voimaan. 

Esimerkiksi Ruotsissa on voimassa niin kutsuttu myötämääräämisoikeus. Se tarkoittaa, että riitatilanteissa asiaa tulkitaan työntekijän edun mukaan siihen saakka, kunnes riidan käsittely on saatu tuomioistuimessa päätökseen. 

Myötämääräämisoikeus estäisi perusteettomia irtisanomisia, kun työnantajalla olisi intressi ratkaista kiistat ilman asioiden riitauttamista. Ruotsissa laki myötämääräämisoikeudesta on vahvistanut työntekijöiden roolia yritysten päätöksenteossa. 

Ammattiliiton kanneoikeus parantaisi työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla ja vahvistaisi heidän työsuhteisiinsa liittyviä oikeuksia. Kanneoikeuden avulla ammattiliitto voisi paremmin valvoa työehtojen noudattamista. Liitto voisi paremmin puuttua tapauksiin, joissa työpaikoilla rikotaan lakia.  

Liian pienen palkan maksaminen on säädettävä rikosoikeudellisesti rangaistavaksi. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi säätämällä rikoslakiin erillinen, palkkarikosta koskeva pykälä. Alipalkkauksesta pitää voida määrätä yhteisösakko.  

Suomen laki ei tunne minimipalkkaa, vaan vähimmäispalkat määräytyvät työehtosopimusten kautta. Alipalkkaus tarkoittaa sitä, että työstä maksetaan vähemmän kuin alan vähimmäispalkka on.  

Vaihtelevan työajan eli niin kutsuttujen nollasopimusten käyttöä pitää kiristää. Vaihtelevaa työaikaa saa käyttää ainoastaan silloin, kun työvoiman tarve todellisuudessa vaihtelee. Jos työnantajat jatkavat nollasopimusten väärinkäyttöä, on vakavasti harkittava niistä luopumista.  

Vaihtelevan työajan sopimus tarkoittaa työsopimusta, jossa ei ole kiinteää tuntimäärää, vaan työntekijän työaika vaihtelee sovitun vähimmäis- ja enimmäismäärän välillä. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että töitä on esimerkiksi 5–40 tuntia viikossa. Työntekijä voi sopia, että hän tulee töihin vain silloin, kun työnantaja erikseen kutsuu. Vaihtelevan työajan sopimuksia kutsutaan usein nollatuntisopimuksiksi.  

Työnantaja ei saa tehdä toistuvasti määräaikaisia sopimuksia, kun työvoimaa tarvitaan pysyvästi. Perusteettomat määräaikaisuudet on kielletty työntekijöiden, virkamiesten sekä viranhaltijoiden työ- ja virkasuhteissa.  

JHL:n sopimusaloilla tehdään hyvin paljon määräaikaisia työsopimuksia. Valtiolla 28,9 % ja kunnissa lähes neljännes (24,9 %) työ- ja virkasuhteista oli määräaikaisia vuonna 2022. Yksityisellä sektorilla määräaikaisia oli vain 13,4 %.  

Työnantajien on kannettava suurempi vastuu työntekijöistä, jotka he irtisanovat tuotannollisin tai taloudellisin perustein. Käytännössä työnantajan pitäisi maksaa työntekijöille erorahaa tai huolehtia muutosturvasta huomattavasti nykyistä paremmin.  

Irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä on Suomessa helppoa. Tämä selviää OECD:n vertailuista, joissa on tutkittu eri maiden irtisanomissäännöksiä.  

JHL kannattaa paikallista sopimista, kun työnantaja on valmis avoimesti neuvottelemaan työehdoista ja neuvottelujen osapuolet luottavat toisiinsa. Silloin paikallisesta sopimisesta voi olla hyötyä sekä työntekijöille että työnantajalle.  

Työsuhteen ehdoista voidaan neuvotella ja sopia paikallisesti, jos laki ja valtakunnalliset työehtosopimukset mahdollistavat sen. Yleensä valtakunnalliset työ- ja virkaehtosopimukset sallivat paikallisen sopimisen. Paikallinen sopiminen voi perustua lainsäädäntöön, esimerkiksi työaika- ja vuosilomalakiin. Valtakunnallisen sopimuksen määräykset ovat voimassa, ellei asioista sovita paikallisesti toisin.  

Tilaajavastuulakia on tiukennettava, jotta sen avulla voidaan paremmin valvoa työehtojen noudattamista. Lakia on tiukennettava niin, että työn tilaaja olisi vastuussa koko alihankintaketjusta.  

Työn tilaajan on oltava viime kädessä vastuussa siitä, että alihankkijat noudattavat kaikkia heitä sitovia velvoitteita. Tilaaja vastaisi esimerkiksi siitä, että alihankkijan työntekijät saavat työehtosopimusten ja työsopimusten mukaisen palkan sekä muut työehdot. Lue lisää työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta.  

Tilaaja vastaisi siitä, että alihankkijat maksavat heille kuuluvat verot sekä sosiaaliturva- ja eläkemaksut.  

Ammattiliitto JHL pitää ongelmallisina tilanteita, joissa työn tekijä on tosiasiallisesti olosuhteissa, jotka täyttävät työsuhteen ehdot, mutta työnantaja tulkitsee tehtävän työn tapahtuvan yrittäjäasemassa.  

JHL vastustaa usein yhteiskunnan haavoittuvimmissa asemassa oleviin kohdistuvaa pakkoyrittäjyyttä ja pyrkii vaikuttamaan lainsäädännön sekä oikeuskäytännön kehittymiseen ongelman poistamiseksi.  

Pakkoyrittäjyydessä työnantaja siirtää yrittäjäriskin työntekijän vastattavaksi, jolloin työntekijä jää hänen suojakseen säädettyjen sosiaali- ja työlainsäädännön turvan ulkopuolelle. Ilmiö on kasvanut alustatalouden ja sen toimintatapojen mukana.  

Työntekijöiden on saatava edustajansa mukaan suurten yritysten hallituksiin. Yritysten pitää huolehtia siitä, että työntekijät pääsevät vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Hallintoedustusta koskevaa lainsäädäntöä on muokattava, jotta yritykset eivät voisi väistellä laillisia velvoitteitaan.  

Lain mukaan työntekijöiden pitää saada edustajansa suurten yritysten hallintoelimiin, esimerkiksi hallitukseen tai johtokuntaan. Tätä kutsutaan hallintoedustukseksi. Liian moni yritys jättää asian hoitamatta.  

JHL:n tavoittelee vuonna 2023 alkavalla hallituskaudella taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää Suomea. JHL:n eduskuntavaali- ja hallitusohjelmatavoitteet on jaettu neljään osa-alueeseen, joiden alla on lukuisia aihealueeseen liittyviä tavoitteita.  

• Taloudellisesti kestävä Suomi  
• Sosiaalisesti kestävä Suomi  

• Ekologisesti kestävä Suomi  
• Vahvempi osallisuus ja demokratia  

Hyvinvointialueen lakisääteisiä tehtäviä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestäminen. Hyvinvointialue voi ottaa hoitaakseen alueellaan sen lakisääteisiä tehtäviä tukevia tehtäviä.  

Hyvinvointialueita on yhteensä 21. Lisäksi Helsingin kaupunki vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä alueellaan. Uudellamaalla erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa HUS-yhtymä.  

Hyvinvointialueiden asukkailla on äänioikeus oman alueensa aluevaaleissa, jossa valitaan valtuutetut alueen ylimpään päätöksentekoelimeen, aluevaltuustoon. Aluevaalit järjestetään neljän vuoden välein.   

Kunnissa tehdään ihmisten arki. Kunta on asuinpakka, ja hyvä kunta tukee asukkaidensa osallisuutta, hyvinvointia ja aktiivisuutta.   

Kunta, joka tuottaa palvelunsa valtaosin itse, omistaa energiayhtiönsä ja vesilaitoksensa sekä tuottaa kuntalaisilleen edullisia vuokra-asuntoja, säilyttää mahdollisuuden päättää kuntalaistensa asioista myös silloin, kun olot ympärillä muuttuvat. Yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin palvelut täydentävät kunnan palveluita.  

Kunnan elinvoima syntyy sen alueella olevista työpaikoista, hyvistä palveluista ja vireästä eteenpäin menosta. Asuinympäristö, työllistymis- ja koulutusmahdollisuudet, kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut muodostavat kunnan vetovoimatekijöiden ytimen.  

Sivistyksen, varhaiskasvatuksen, kulttuurin, ympäristönsuojelun ja teknisen toimen palvelut sekä monet tukipalvelutoiminnot järjestetään edelleen kunnissa sote-uudistuksen jälkeen.  

Ammattiliitto JHL on laatinut yhdessä Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTAn sekä Sivistystyönantajaliitto Sivistan kanssa aineiston, jonka avulla kuntapäättäjät voivat sparrata oman kuntansa strategiatyötä.   Aineisto muistuttaa, että päättäjille on muitakin vaihtoehtoja kuin konsulttien tarjoilemat leikkauslistat.