Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät toimi ilman tukipalvelun ammattilaisia
Ammattitaitoiset tukipalvelujen työntekijät ovat välttämätön osa sosiaali- ja terveyspalveluja. Sote- ja maakuntauudistuksessa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, miten tukipalvelut jatkossa organisoidaan. Riskinä on tukipalvelujen kilpailutus.
Tukipalvelut ovat jääneet huolestuttavan vähälle huomiolle maakuntauudistukseen ja sote-palveluihin liittyvässä keskustelussa. Monia on kiinnostanut ennen kaikkea se, miten jatkossa pääsee lääkärille. Hoitajat ja lääkärit eivät kuitenkaan tee toimenpiteitään ilman välinehuollon ammattilaisten huoltamia instrumentteja, eivätkä sairaalassa olevat kuntoutujat toivu, jos heidän ruokansa ei ole juuri sellaista, mitä he tarvitsevat terveydentilansa vuoksi. Listaa voisi jatkaa monien muidenkin tukipalvelujen ammattilaisten osalta. Ammattitaitoiset tukipalvelujen työntekijät ovat siis välttämätön osa sote-palveluja.
Sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä linjataan asioita, joilla on vaikutusta tukipalvelujen organisointiin. Tukipalvelujen järjestelyissä on myös huomioitava, miten palvelut tällä hetkellä organisoidaan maakunnan alueella. Suuntaviittoja saa esimerkiksi Kuntaliiton viime vuonna tekemästä hallinnon tukipalveluja koskevasta esiselvityksestä. Siitä käy ilmi, että kunnat organisoivat näitä palveluita eri tavoin. Käsitykseni mukaan tilanne pätee tukipalveluihin myös laajemmin.
Maakuntauudistukseen liittyvistä lakiehdotuksista ei löydy ratkaisua eri tukipalvelujen organisoimiseen. Johtotähtenä pitäisi kuitenkin olla kilpailutuksen välttäminen. On myös huomioitava, että sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvittavat tukipalvelut eivät ole irrallinen osa palvelujen kokonaisuutta, vaikka sote- ja maakuntalakiehdotuksista saa sellaisen vaikutelman. Palvelujen kokonaisuus on huomioitava maakunnissa. Potilaalle kokonaisuus näkyy niin, että samassa yksikössä toimivilla ammattilaisilla on yhtenäiset toimintatavat. Tällaista synergiaetua ei ole ulkoistetussa toiminnassa. Toimintojen kokonaisuutta on mahdotonta saada kilpailutuskriteereiksi ja sitä kautta sopimuksiin.
Tukipalvelujen organisoinnilla on siis väliä. Toivoa sopii, että maakuntien edustajat muistavat keskustella tukipalvelujen tulevaisuudesta kuntapäättäjien kanssa. Tavoitteena pitäisi olla, että työ- ja potilasturvallisuus saadaan varmistettua ja työnteko sujuu. Jos tukipalvelujen merkitystä ei ymmärretä, pitäisikö tukipalvelutermiä muuttaa? Olisiko tukipalveluja parempi termi ylläpitopalvelut? Kyse on kuitenkin ydintoiminnasta.
