Uskottelemmeko itsellemme, että Suomi on tasa-arvon mallimaa?
Naisten todellinen tasa-arvo on edelleen haave Suomessa. Naisviha kukoistaa, somehäirintä on lisääntynyt ja työelämässä naiset kokevat edelleen luvattoman paljon syrjintää, kirjoittaa työelämäasiantuntija Merja Hyvärinen kansainvälisenä naistenpäivänä blogissaan.
Yritin kovasti etsiä positiivista tulokulmaa naisten päivän blogiin. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi, vaikka optimistina itseäni useimmiten pidänkin. Syytä riemuun ei ole, siitä kertoo tasa-arvon kehitys niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.
Naisviha kukoistaa eri puolilla. Se näkyy muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan kasvuna ja raaistumisena sekä menneen maailman arvojen nousuna: tästä esimerkkeinä lisääntyvät vaatimukset kieltää abortti sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeuksien loukkaukset.
Suomi on yksi EU:n vaarallisimpia maita naisille.
Suomi on yksi EU:n vaarallisimpia maita naisille. Viime vuosina yhä useampi nainen on kuollut tai loukkaantunut vakavasti törkeän väkivallan seurauksena. Myös raju somehäirintä ja maalittaminen on lisääntynyt. Samoin yhä yleisempää on se, että päättävässä asemassa olevien naisten ulkomuotoa ja puhetapaa arvostellaan julkisuudessa sen sijaan, että arvioitaisiin heidän tekemisiään. Sanna Marin sai tästä naisvihan muodosta enemmän kuin osuutensa pääministerinä toimiessaan. Nuorten miesten asenteet ovat muuttuneet viime aikoina huomattavasti konservatiivisemmiksi ja syrjivämmiksi kuin heidän omien isiensä.
Onpa viime aikoina mieltä pahoitettu kovasti Erika Vikmanin Uuden musiikin kilpailun voittokappaleesta. Meillä on aikamoiset kaksoisstandardit, kun nuori nainen ei saisi tuoda rohkeasti esille seksuaalisuuttaan, mutta vuosi sitten kenelläkään ei ollut sanomista Windows95manin kekkuloinnista lavalla pelkät munasuojat yllään.
Työelämä syrjii yhä naisia
Naisia syrjitään työelämässä edelleen luvattoman paljon. Erityisen usein syrjinnän kohteeksi joutuvat nuoret sekä raskaana olevat. Kyse ei ole mistään mutu-tuntumasta, vaan syrjinnän yleisyydestä kertovat lukuisat tutkimustulokset: katso esim. THL:n Terve Suomi -tutkimus, Työolobarometri 2023, Tilastokeskuksen sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta toteuttama tutkimus ja raportti raskaussyrjinnästä Suomessa.
Äidit käyttävät perhevapaauudistuksesta huolimatta valtaosan vanhempainvapaista. Tästä he itse sekä heidän työnantajansa maksavat isoa hintaa. Äideille pitkillä vanhempainvapailla olemisesta seuraa niin sanottua lapsisakkoa: urakehitys hidastuu tai tyssää ja palkat jäävät jälkeen miehille vastaavissa tehtävissä maksettavista palkoista. Työnantajille puolestaan korvaamatta jäävät suorat ja epäsuorat kustannukset aiheuttavat menoja, joita isien työnantajille ei synny. Tasa-arvotilanne paranisi, jos isät käyttäisivät äidin kanssa yhtä suuren osan vanhempainvapaista.
Naisten ja miesten välinen palkkaero on yli 15 prosenttia miesten eduksi.
Naisten ja miesten välinen palkkaero on edelleen yli 15 prosenttia miesten hyväksi. Ero ei katoa nykyisellä vauhdilla vielä kymmeniin eikä edes satoihin vuosiin. Orpon hallituksen ajama vientimalli tarkoittaisi toteutuessaan sitä, ettei naisvaltaisten alojen palkkaeroja voida kuroa umpeen palkkaratkaisuilla.
Palkka-avoimuus on hyväksi todettu keino tehdä palkkaeroja näkyväksi ja poistetuksi. EU palkka-avoimuusdirektiivi on saatettava kansallisesti voimaan 7.6.2026 mennessä. Orpon hallitus päätti tässäkin seurata Elinkeinoelämän toiveita ja aikoo edistää palkka-avoimuutta EU-direktiivin minimisäännösten mukaisesti – eli ei kovin kummoisesti. Kunnianhimoisempi tapa olisi voitu valita, jos tasa-arvoa olisi haluttu edistää.
Lähdetäänkö siskot torille?
Hyvä päätöksenteko edellyttää tietoa, mutta mitä tehdään Kokoomuksen vahtivuorolla? Tasa-arvotiedon keskuksen toiminta THL:ssä päättyi 1.8.2024 muutosneuvottelujen seurauksena. Lakkauttaminen on suuri takaisku tasa-arvon edistämistyölle, sillä keskus tuotti tutkimukseen perustuvaa luotettavaa tietoa sukupuolten tasa-arvosta. Suomi on nyt ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole valtakunnallista tasa-arvotiedon keskusta. Hallituksen monet työelämämuutokset ovat myös heikentäneet naisten asemaa työmarkkinoilla.
Suomi on nyt ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole valtakunnallista tasa-arvotiedon keskusta.
Taitaa olla siis aika lopettaa puheet siitä, että Suomi olisi tasa-arvon mallimaa. Emme me ole, me vain uskottelemme itsellemme. Nyt työehtosopimusneuvotteluiden aikaan on hyvä hetki visioida, mitä tapahtuisi, jos naiset yhdessä rintamassa nousisivat barrikadeille kuten Islannissa ja aloittaisivat naisten lakon. 24.10.1975 naiset eivät Islannissa nimittäin menneet palkkatyöhön eivätkä tehneet kotitöitä tai hoitaneet lapsia kotona. Lakkoon osallistui 90 prosenttia Islannin naisista. Jopa kalatehtaat jouduttiin sulkemaan, koska iso osa tehtaiden työntekijöistä oli naisia. Lakkopäivänä Reykjavikin keskustaan saapui 25 000 mielenosoittajaa – aika iso joukko maassa, jonka väkiluku tuolloin oli 220 000. Päivä auttoi tekemään Islannista yhden maailman tasa-arvoisimmista maista.
Vastaavanlainen "Kvennafrí" eli "Naisten vapaapäivä" järjestettiin jälleen 24. 10.2023. Silloin naisten vapaapäivällä vastustettiin sukupuolten palkkaeroa, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja epätasaista palkattoman työn jakautumista. Olisiko aika myös Suomessa järjestää Naisten vapaapäivä? Heitetäänkö siskot hanskat tiskiin päiväksi ja lähdetään torille?
