Yliopistojen rehtorien tienestit ovat kohonneet nopeasti – nyt on aika laittaa koko henkilöstön palkkaus kuntoon
Yliopistojen rehtorit tienaavat suuria summia, ja ansiot ovat myös nousseet nopeasti. Tes-neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä, ja on aika nostaa muidenkin henkilöstöryhmien ostovoimaa palkankorotuksilla.
Etelä-Suomen sanomat julkaisi 11. helmikuuta uutisen yliopistojen rehtoreiden palkoista sekä niiden kehityksestä. Lehden mukaan suuripalkkaisin rehtori majailee Tampereen yliopistolla reippaalla 22 300 euron kuukausipalkalla. Eroa rehtoreiden suurimman ja pienimmän palkan välillä on 7900 euroa.
Mielenkiintoiseksi uutisen tekee myös ansiokehitys. Uutissuomalaisen julkaiseman palkkavertailun perusteella palkkakärjen palkka on nyt noin 13 prosenttia suurempi kuin vuonna 2022. Muiden yliopistojen työntekijöiden palkka on samassa ajassa noussut ainoastaan 5,5 prosenttia.
Aihe on enemmän kuin ajankohtainen, koska yliopistojen työehtosopimusneuvottelut ovat käynnissä, ja ne kiihtyvät koko ajan.
Yliopistoissa tehdään moniammatillista työtä, jossa jokaista tarvitaan
Yliopistojen rehtoreiden suuria palkkoja ja palkankorotuksia perustellaan muun muassa talousvastuulla toiminnan tuloksesta ja tehokkuudesta.
Perustelut ovat hyvät, ja niihin on helppo yhtyä, mutta mielestäni tuloksen tekemiseen ei pelkästään riitä rehtorin työpanos. Toiminnan tulos riippuu hyvin pitkälle tutkimuksiin liittyvistä hankkeista sekä suoritetuista tutkinnoista. Tehokkuus syntyy koko henkilöstön ammattitaidosta.
Yliopiston toiminta on ennen kaikkea moniammatillista toimintaa, jossa jokaisen työpanos on tärkeä.
Tutkimushankkeet eivät etene ilman tutkijoita, koordinaattoreita ja laboratoriomestareita. He tarvitsevat työssään myös it-tukihenkilöiden apua. Opiskelijoiden voi olla vaikeaa suoriutua tutkinnoistaan ilman koulunkäynninohjaajia tai opintoneuvojia. Kukaan tuskin pystyy tekemään tuloksekasta työtä tilassa, jossa siivooja ei ole koskaan käynyt. Vahtimestarin asiantuntemusta tarvitaan myös usein erilaisten asioiden edistämiseksi.
Jokainen yliopistolainen ansaitsee kunnon palkan
Osaava henkilöstö takaa yliopistojen menestymisen ja varallisuuden. On mielestäni oikeus ja kohtuus, että varallisuudesta saisi oman osansa he, jotka sen mahdollistavat päivittäisellä työllään.
Riittävä ostovoima ja toimeentulo ovat kohtuullisia toiveita.
Ansiokehitys yliopistoissa on ollut menneinä vuosina riittävää vain korkeimman portaan osalta. Jokainen yliopistoissa työskentelevä tekee yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, josta kuuluu saada reilu korvaus. Nyt on aika laittaa työsuhteen ehdot vastaamaan nykypäivän tarpeita koko henkilöstön osalta.
Yliopistojen rooli sekä sivistyksen että tutkimuksen saralla on kiistaton. Oikeudenmukaisella ansiokehityksellä parannetaan myös työnantajan houkuttavuutta uusille työntekijöille. Vain siten taataan yliopistojen asema yhteiskunnan tukipilarina myös jatkossa ja tuleville sukupolville.
Yliopistojen työehtosopimusneuvotteluja voit seurata sivulla sopimusneuvottelut.
