Pelastusala ansaitsee osaavaa edunvalvontaa!

JHL on hoitanut menestyksekkäästi pelastusalan edunvalvontaa ja muun muassa avustanut palomiehiä useassa varallaolokiistassa.

Kun palomies on varallaolotilanteessa, hän ei ole varsinaisessa työvuorossa mutta sellaisessa lähtövalmiudessa, että paloauto on voinut lähteä tehtävään viiden minuutin kuluessa hälytyksestä. Pelastusalan varallaolokiistoissa JHL:n jäsenille maksettiin lähes viiden miljoonan korvaukset. Näissä tapauksissa palomiesten varallaolo laskettiin työajaksi, ja siltä piti maksaa täysi palkka eikä varallaolokorvausta.

Viranomaisen toiminta tulee perustua lakiin ja toimintaa ohjaa oikeusvarmuus. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomainen tilanteessa, jossa laki tai oikeusohje edellyttää tiettyä toimea, virkamies tai kansalainen voi luottaa viranomaisen toimivan laillisuusperiaatteen mukaan.

Viranomainen ei voi tilanteessa, jossa on kyseessä ristiriita lain kanssa, jättää oikeusohjetta noudattamatta. Näin on kuitenkin valitettavasti päässyt käymään varallaolossa, eikä tätä edelleenkään viranomaistoiminnassa osin ymmärretä.

JHL ja muut työntekijäjärjestöt turvaavat laillisuusperiaatteen toteutumisen ja sitä kautta oikeusvarmuuden toteutumisen sopimalla asioista, joista on oikeasti mahdollisuus sopia. Tällä estetään myös ylimääräisten kulujen ja mahdollisten piilevien kuluriskien syntyminen.

Vain järjestäytyneet neuvottelevat

Pelastusalalla on syytä tiedostaa, että virka- ja työehtosopimuksista neuvottelevat järjestäytyneet järjestöt. Vain näillä järjestöillä on tulkintaoikeus sopimusmääräyksiin. Riita ratkaistaan näissä tapauksissa työtuomioistuimessa, jos kyseessä on näiden järjestöjen jäsen.

Riitatapauksessa mikään vakuutus ei korvaa mahdollisia oikeudenkäyntikuluja, jos viranhaltija ei kuulu alan virka- ja työehdoista neuvotteleviin järjestöihin, joilta voi hakea aina oikeusapua. Jos viranhaltija ei kuulu neuvottelujärjestöön, hän ei saa myöskään asiaansa neuvottelumenettelyn kautta ratkaistavaksi. Viranomaistoiminnan periaatteisiin kuluu myös laintuntemus. Näin ollen sopiminen asiasta, josta ei ole mahdollisuus toisin sopia, ei tee sopimisesta laillista.

Pelastusalalla toimivat järjestöt ovat edellä kuvaillun tilanteen syntymiseen osin syyllisiä. Surullista järjestöjen näkökulmasta oli, että tilanteessa, jossa on jo todettu sopiminen laittomaksi, tätä kuitenkin joidenkin järjestöjen toimesta jatkettiin. Tämä ei luo oikeusvarmuutta järjestöjen jäsenille eikä viranomaisella. Työaikoja koskevissa kiistoissa ja toisin sopimisessa jouduttiin loppujen lopuksi muuttamaan työaikalakia.

Nyt laissa on joustomahdollisuuksia sopia paikallisesti työajasta aika-ajoin tehtävässä työssä melko vapaasti. Asian olisi voinut hoitaa myös toisin. Pelastusalan resurssit olisi voitu saattaa myös aikaisemman työaikalain mukaisissa työajoissa riittävälle tasolle. Tämä olisi tuonut myös enemmän henkilöstöresursseja alalle ja tätä kautta tuonut joustavuutta, puolin ja toisin. Tätä mallia JHL olisi pitänyt myös toimivana.

Maan hallitus ja työnantajajärjestöt, myös Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, vaativat lisää paikallista sopimista. KT:n mukaan työaikajärjestelyillä vastataan palvelutarpeisiin ja tuetaan työoloja. Tämä on sinällään kannattava ajatus. Tässä kokonaisuudessa tulisi huomioida paikallisen tason sopijaosapuolien merkitys. Sillä, että paikallisesti työnantajat, myös kunnissa ja hyvinvointialueilla, kyseenalaistavat luottamusmiesten asettamisen, ei tueta työnantajien tavoitetta paikallisen sopimisen lisäämiseen.

Neuvottelujen onnistumisen ja hyväksyttyjen tulosten osalta on tärkeää, että sopijat tuntevat asiat, joista ovat sopimassa. Järjestön asettaman henkilöstön edustajan eli luottamusmiehen tulee siis tuntea työolosuhteet ja toiminnan erityispiirteet. JHL myös kouluttaa omat luottamusmiehensä systemaattisesti virka- ja työehtosopimuksien ja työlainsäädännön asiantuntijoiksi. Näin viranomainen voi luottaa siihen, että neuvotteluosapuolella on riittävä osaaminen sopimusten tekemisen.