Maskaaminen: Autismin hiljainen taakka

Liian moni joutuu päivästä toiseen häivyttämään todellisen minänsä vain voidakseen sulautua yhteiskunnan odotuksiin. Vääränlaiseksi itsensä kokeminen on hyvin yleistä jo pienestä pitäen, kun on kyse neuroerityisyydestä. Autismitietoisuuden teemaviikon blogissa ammattialatoiminnan asiantuntija Sami Haapakoski pohtii maskaamista, joka tarkoittaa itsensä ja oman toiminnan muokkaamista samanlaiseksi kuin neurotyypillisillä.

Meillä ihmisrodun edustajilla on kaikilla tarve kuulua joukkoon ja olla tasa-arvoinen osa yhteisöä. Haluamme tulla hyväksytyiksi ja mieluusti juuri sellaisena kuin olemme.

Kukaan ihminen ei ole saari, sanoi joskus joku viisas. Neurotyypillisestä valtaväestöstä monille tämä on itsestäänselvyys, eikä aiheuta sen kummempia pohdintoja. Työpäivän kahvitunnilla voidaan vapautuneesti kertoa juttuja, kuunnella toisia, ”heittää läppää”. Kaikki tällainen onnistuu, koska ilman neurologista poikkeavuutta olevien ei yksinkertaisesti tarvitse uhrata ajatuksiaan näille asioille. Rutiinit rullaavat lähes automaattisesti.

Miten mahtaisivat asiat sujua, jos sinun pitäisi joka päivä, joka hetki – kaikissa tilanteissa – käyttäytyä eri tavalla kuin mitä oma koodistosi, oma minäsi, sanoo. Jos sinun pitäisi aina toisen ihmisen kohdatessasi piilottaa luonnolliset reaktiosi ja näytellä jotain ulkoa opeteltua, että sopeutuisit valtaväestöön?

Mitä kun käyttäytyminen ja sanojen valinta ei ole intuitiivista, ja kaikki pitää miettiä erikseen? Ja vain syystä, että yhteiskuntamme määrittää ne ainoat hyväksytyt käyttäytymisnormit. Tätä on maskaaminen.

Tasapainoilua oman itsensä ja ympäröivän maailman välillä

”Mie en anna ihmisten nähdä mitä mie oikeesti oon, mie piilotan itsestäni tosi ison osan…”
”Se uuvuttaa minua ihan hirveesti, se ajaa minut tilanteeseen, jossa yritän hirveästi miellyttää.”
”Yritän käyttäytyä kuin en olisi autismikirjolla.”

Yllä olevat esimerkit kertovat millaista arki on, kun elää ei-neurotyypillisen elämää ja joutuu maskaamaan mitä erilaisimmassa kohtaamisissa.  

Maskaamisella tarkoitetaan siis tilanteita, joissa autismikirjon ihminen joutuu piilottamaan piirteitään näyttelemällä neurotyypillistä.

Jokainen neurokirjon ihminen joutuu jatkuvasti ratkaisemaan, kuinka paljon ja millaisissa asioissa oma oikea persoona vaatisi peittelemistä. Toisinaan pelkkä katsekontaktin luominen voi viedä niin paljon energiaa, että muuhun kommunikoimiseen ei riitä enää voimia.

Toiset opettelevat ulkoa tiettyjä sanoja ja fraaseja, joiden olettaa kuuluvan tiettyihin tilanteisiin. Äärimmilleen vietynä maskaaja voi omaksua jopa jonkun ihmisen tavat ja tyylin, koska olettaa sillä selviytyvänsä sosiaalisista tilanteista.

On luonnollista, että myös neurotyypilliset ihmiset joutuvat toisinaan sopeuttamaan itseään sosiaalisen ympäristön vaatimuksiin. Tällaisen tavallisen mukautumisen ja maskaamisen välillä on kuitenkin iso ero kuormittavuudessa. Neurokirjolla oleva ihminen ei välttämättä tunne olevansa täysin oma itsensä missään seurassa tai ympäristössä.

Huomio erityisyyteen – myös työpaikoilla

Työpaikoilla on vielä paljon tekemistä neuromonimuotoisuuden ymmärtämisen edistämisessä. Työkaverisi voi esimerkiksi olla autismikirjon ihminen, joka joutuu käyttämään työpäivän aikana maskaamiseen niin paljon voimia, että kuormittuu ja stressaantuu liiaksi.

Jokainen autismikirjolla oleva ihminen on toki erilainen. Silti tärkeää on työpaikan olosuhteiden muokkaaminen jo valmiiksi sellaisiksi, että myös neuroepätyypilliset työntekijät pystyvät ongelmitta siellä toimimaan.

Neurologisesti moninaisten ihmisten palkkaaminen tuo työpaikoille usein monipuolista luovuutta, erityisosaamista ja tuoreita näkökulmia. Työnantajalta vaaditaan turvallisen ympäristön ja toimivien rakenteiden luomista sekä monesti virheellisten ennakkokäsitysten haastamista. Koko työyhteisöä pitää myös valmentaa selkeään viestintään ja lisätä neurokirjotietoutta.

Neurokirjolla olevien rekrytoinnissa onkin hyvä kiinnittää huomiota, ettei mikään toissijainen syy estä hyvää ja osaavaa työntekijää saamasta työpaikkaa. Harkinnan paikka onkin siinä, millaisiin ominaisuuksiin kiinnitetään jatkossa huomiota.

Varsinkin näinä henkilöstöpulan aikoina tarvitaan uusia näkemyksiä ja tapoja tehdä työtä. Se on kaikille osapuolille palkitsevaa.

Autismitietoisuuden viikkoa vietetään 2.4. – 7.4.2024

Lisätietoja: Autismiliitto.fi