Mitä pahaa julkisten ja julkisrahoitteisten sektoreiden naiset ovat tehneet hallitukselle?

Olen miettinyt otsikon kysymystä viime syksystä asti, mutta ainakaan vielä ei ole vastaus kirkastunut. Hallituksen ajamat työmarkkinauudistukset osuvat kuitenkin erittäin kovaa juuri julkisen ja julkisrahoitteisten sektoreiden naisvaltaisiin aloihin, kirjoittaa JHL:n toimialajohtaja Mari Keturi blogissaan.

Suomen hallitus on jääräpäisesti ja kovalla kiireellä toteuttanut hallitusohjelmaansa asiantuntijalausunnoista, kansainvälisistä sitoumuksista ja oikeusoppineiden varoituksista huolimatta. Kun muutokset pudotetaan yksi kerrallaan, tulee jokaisen muutoksen vaikutuksen arviointi mahdottomaksi. Moni uudistus iskeekin samaan kohteeseen kerta toisensa jälkeen, jolloin muutosten kokonaisvaikutus on valtavan suuri.

Leikkaukset on jo aloitettu työttömyysturvasta. Vuoden alusta omavastuupäiviä on lisätty ja lomakorvauksen jaksotus on palautettu. Nämä muutokset näkyvät monissa JHL:n ammattiryhmissä, esimerkkiammatteina koulunkäynninohjaajat ja henkilökohtaiset avustajat sekä kirkon kausityöntekijät.

Toivoisin todella, että huhtikuun alun leikkaukset olisivat huonoja aprillipiloja, mutta niitä ne eivät valitettavasti ole. 1.4.2024 alkaen työttömyysturvan lapsikorotukset ja sovitellun työttömyysturvan 300 euron suojaosa poistuvat. Lapsikorotuksen poistaminen heikentää erityisesti lapsiperheen asemaa. Suojaosan poisto ei suinkaan kannusta osa-aikaisia kokoaikaisiin töihin, niin kuin hallitus on ajatellut, koska kokoaikaisen työn tarjonta ei kasva taikasauvan iskusta. Minun kristallipallossani näkyy ennemminkin kokoaikaisen työttömyyden kasvaminen. Syyskuussa hallitus sitten porrastaakin ansiopäivärahaa, pidentää työssäoloehtoa ja heikentää ikääntyvien työllistymistä.

Huilaus ja täydennyskouluttautuminen loppuvat

Vuorotteluvapaajärjestelmä lakkautetaan 1.8.2024 alkaen hyvin pienellä ”säästöhintalapulla”. Vuorotteluvapaata ovat käyttäneet erityisesti naiset. Olen kuullut useamman vuorotteluvapaalla olevan suusta, että se on ollut tärkeä hengähdyshetki ja auttanut jaksamaan hektisessä työelämässä pidempään. Monet ovat myös saattohoitaneet vapaan aikana joko omat tai puolison vanhemmat tai läheiset vanhukset. Toisaalta vapaan sijaiset ovat päässeet työsyrjästä uudelleen kiinni ja saaneet buustia työllistymiseensä.

Myös aikuiskoulutustuki lakkaa elokuun alussa. Tämä on ehkä typerin ja lyhytnäköisin leikkaus, jonka hallitus tekee. On todella naiivia ajatella, että lainanottoon perustuva korvaava systeemi pelastaisi tilanteen tulevaisuutta ajatellen. Nykymuotoinen aikuiskoulutustuki on ollut työvoimapulasta kärsivien naisvaltaisten sosiaali- ja terveysalojen, varhaiskasvatusalan ja opetusalan arjen pyörimisen ehdoton edellytys. Muutenkin osaamisvaatimusten ja moniosaamisen arvostus on alalla kuin alalla tarkoittanut lisä-, täydennys- ja uudelleenkouluttautumista moneenkin kertaan työuran aikana. Aika harvalla työntekijällä olisi oikeasti mahdollisuus tehdä tätä lainarahalla. Pahimmassa tapauksessa meillä on vielä isompi osaajapula tulevaisuudessa.

Pätkätyöt palkkakuopassa jatkuvat

Työsopimuslain nykyisen muotoilun mukaan Ilman perusteltua syytä määräaikaisena tehtyä sopimusta pidetään toistaiseksi voimassa olevana. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että määräaikainen työsopimus, joka on korkeintaan vuoden mittainen, ei vaadi jatkossa erityistä perustetta. Näppärä sivutuote on toki myös tuplaantunut koeajan pituus.

Vientivetoisen mallin saattaminen lainsäädäntöön ei ole yksinkertainen temppu ja sen tiellä on valtava määrä EU-oikeutta ja kansainvälisiä sopimuksia. Toteutuessaan tämä laki paitsi politisoisi voimakkaasti neuvottelutoiminnan mutta myös ajaisi julkisen ja julkisrahoitteiset naisvaltaiset alat ikuiseen palkkamonttuun. Tästä montusta olisi mahdoton kiivetä ylöspäin kohti samapalkkaisuuden periaatetta, johon hallitus on muuten sitoutunut (tässä on se varsinainen aprillipila).

Kirsikkana tämän kakun päällä ovat työrauhaan tehtävät uudistukset, jotka pyörivät jo eduskunnan hallintorattaissa. Hallituksen kantava ajatus on se, että poliittisten työtaistelujen kestoa ja määrää rajoitetaan as soon as possible, niin voidaan huoletta ajaa läpi kaikki muut palkansaajaa kurittavat lainsäädäntömuutokset ilman, että se näkyy vuorineuvosten kukkaroissa tai ihmisjoukkoina toreilla. Tämän lainsäädännön oli määrä tulla voimaan heinäkuun alusta, mutta nyt kuuluu kaikuja siitä, että hallituksen lankoja liikutteleva EK haluaakin sen voimaan jo työväen juhlan kunniaksi eli vappuna.

Kuka joustaa ja miksi?

Työelämä ja yhteiskunta ovat kurjistumassa pysyvästi ja peruuttamattomasti, ellei tasapainoa löydetä. Palkansaajat haluavat aitoja neuvotteluita ja yhdessä sopimista, näin työmarkkinoita on kehitetty vuosikymmeniä. Nyt käsikirjoitus on rakennettu niin, että vain palkansaajat joustaisivat eikä tämä jousto edes merkittävästi parantaisi työllisyyttä tai julkisen talouden tasapainoa.

Mitä pahaa julkisen ja julkisrahoitteisen sektoreiden naisvaltaiset alat ovat siis tehneet hallitukselle ansaitakseen näin karmean ja historiallisesti raskaan uudistusmyllyn ja leikkaukset? En osaa vastata siihen, koska omasta mielestäni nämä alat tekevät erittäin tärkeitä töitä. Itse asiassa nämä alat mahdollistavat koko yhteiskunnan toiminnan ja pitävät meidät kaikki turvassa, terveinä ja toimintakykyisinä. Jos Suomessa jaettaisiin käänteinen tasa-arvopalkinto eli palkittaisiin taho, joka on heikentänyt eniten tasa-arvoa, tietäisin hyvän kandidaatin sen saajaksi.