Rasismin kitkeminen Suomesta on meidän kaikkien asia
On surullista, että rasismin kokemukset ovat Suomessa yleisempiä kuin monissa muissa EU-maissa keskimäärin. Tilanteeseen onkin elintärkeää puuttua monelta taholta – niin lainsäädännössä kuin perheissä ja työpaikoillakin. Työperäinen maahanmuutto on saatava systemaattisesti vahvaan nousuun, sillä lasten määrä Suomessa vähenee ja väkeä eläköityy runsaasti mm. sote-aloilta.
Lokakuun 2023 lopulla Euroopan perusoikeusvirasto julkaisi selvityksen, jossa esitellyissä tilastoissa en olisi halunnut nähdä Suomea kärkisijoilla. EU:n perusoikeusvirasto tutki afrikkalaistaustaisiin kohdistuvaa rasismia ja syrjintää 13 jäsenmaassa.
Suomessa haastatelluista afrikkalaistaustaisista 43 prosenttia kertoi kokeneensa rasistista häirintää viimeksi kuluneen vuoden aikana. Määrä on suurempi kuin yhdessäkään muussa tutkitussa maassa.
Rasistista häirintää oli kokenut Suomessa 52 % haastatelluista viimeisen viiden vuoden aikana. Afrikkalaistaustaiset kohtaavat eniten syrjintää työnhaussa, töissä ja asunnon etsimisessä. Miksi maailman onnellisin kansa kokee tarvetta painaa muita alas?
Kevään ja kesän 2023 rasismikohut Petteri Orpon hallituksen ympärillä kertoivat, että rasismi istuu tiukassa myös Arkadianmäellä. Rasismista eroon pääsemiseen tarvitaan meitä jokaista ja siihen tarvitaan konkreettisia toimia. Se ei yksinkertaisesti riitä, että rasismi tuomitaan puheissa. Sen kitkeminen vaatii aktiivista tekemistä jokaisella yhteiskunnan saralla ja kaikkien sen jäsenten taholta.
Antirasistinen asennekasvatus pitää aloittaa jo varhaislapsuudessa ja tässä varhaiskasvattajilla on iso rooli. Kouluissa tulee opetella ulos rodullistavasta oppilaanohjauksesta. Työmarkkinoilla tulee edistää anonyymiä rekrytointia, jolloin työhakijoilla, joilla ei ole tyypillistä kantasuomalaista nimeä, on reilumpi mahdollisuus edetä työnhakuprosessissa omien ansioidensa mukaan niin, ettei tie tyssää jo alkuunsa.
Kielitaitovaatimusten kriteerejä on monilla aloilla syytä tarkastella uudelleen. Ihan kaikessa työssä kun ei tarvitse hallita suomen kieltä täydellisesti. Vihapuhetta tulee suitsia tiukasti – oli sen puhuja sitten eduskunnan puhemies, ministeri, kansanedustaja tai tavan tallaaja.
Työnantajien rooli rasismin kitkemisessä työmarkkinoilta on keskeinen. Tosiasia on, että Suomi tarvitsee lähivuosina yhä enemmän työvoimaa muista maista. Suomeen on viime vuosikymmeninä syntynyt ja edelleen syntyy aivan liian vähän lapsia, jotta selviytyisimme haastavasta huoltosuhteestamme. Lisäksi valitettavan moni nuori työntekijä jää mielenterveyssyistä pois työmarkkinoilta ennen aikojaan, jos nuori sinne ylipäätään edes pääsee. Suomen maine rasistisena maana ei ole omiaan houkuttelemaan tänne osaajia muualta, varsinkin kun vastassa on räntää ja kylmyyttä sekä kieli, jota on vaikea oppia. Siksi rasismi on saatava karistettua pois aktiivisilla toimilla.
Kun yksi yleisimmistä työelämän etnisen rasismin muodoista on syrjintä työhönotossa, on työnantajilla vakava peiliin katsomisen paikka. Pelkkä rasismin tuomitseminen etujärjestöjen toimesta ei riitä, jos maahanmuuttajataustaisen tai siltä kuulostavan tai näyttävän ihmisen työnhaku tyssää ennen kuin se pääsee edes kunnolla käyntiin.
Työpaikoilla on vielä paljon tekemistä monimuotoisuuden edistämisessä. Jokaisen pitäisi saada tehdä työtään omana itsenään. Vain sellainen työyhteisö, jossa kaikki voivat hyvin riippumatta esim. etnisestä taustastaan, terveydentilastaan, uskonnostaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan, on hyvinvoiva ja siten tuottava. Hyvää työyhteisöä johdetaan esimerkin voimalla. Sillä on iso merkitys, kuinka ylin johto suhtautuu monimuotoisuuteen ja millaista kieltä se käyttää puhuessaan vähemmistöistä, palkataanko työpaikalle muitakin kuin kantasuomalaisilta näyttäviä ihmisiä. Paljon tarvitaan myös koulutusta esihenkilöille ja henkilöstön edustajille monimuotoisuudesta ja sen johtamisesta.
Poliittiset päättäjämme ovat rasismin kitkemisessä keskeisessä roolissa. Jos ylintä valtaa käyttävät näyttävät huonoa esimerkkiä suhtautumalla muualta tulleisiin halventavasti, on vähän paha mennä vaatimaan muilta parempaa toimintaa.
Antirasistista työtä täytyy tehdä joka ikinen päivä, ei vain teemapäivinä. Suomen tulee olla hyvä maa asua kaikille täällä oleville – niin kantasuomalaisille kuin muualta tänne muuttaneille!