Samapalkkaisuuslaki vietti 60-vuotisynttäreitään, mutta samapalkkaisuus on vielä kaukana

Sukupuolten palkkaerot ovat monimutkainen ja pitkäaikainen ongelma, johon ei ole yksinkertaista ratkaisua. Samapalkkaisuuslaki vietti 60-vuotisynttäreitään tänä vuonna, mutta se ei toteudu vieläkään. JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine pohtii asiaa blogissaan.

Naisen euro on yhä vuosikymmenien tasa-arvotyön jälkeen pienempi kuin miehen eli noin 84 senttiä. Naisen työeläke-euro on vielä pienempi eli noin 65 senttiä.

Palkkatasa-arvoa ei ole syntynyt työmarkkinoiden ns. vientimallin aikana. Vientimallissa palkankorotusten yläraja on käytännössä sidottu vientialojen, kuten teollisuuden, palkankorotuksiin. Apua ei toisi ns. Ruotsin malli, jossa vientialat määrittelevät palkankorotusten haarukan.

Kannattaa muistaa, että palkankorotuskatto koskisi kaikkia pienipalkkaisia aloja, joissa työskentelee sekä matalapalkkaisia naisia ja miehiä, erityisesti kunnan, yksityisissä julkisrahoitteisissa palveluissa ja valtion tehtävissä. Se tekisi usein perustelemattomien palkkaerojen umpeen kuromisen mahdottomaksi. Tämä unohtuu usein julkisessa keskustelussa.

Lakisääteinen vientivetoinen malli torppaisi lopullisesti pienipalkkaisten palkansaajien nousun palkkakuopasta. Nyt onkin aika tehdä Suomen malli, jossa julkisen sektorin palkkakehitys on huomioitava.

Sukupuolten palkkaerojen poistaminen edellyttää yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia toimia, jotka kohdistuvat palkkaerojen syihin ja seurauksiin.

Perusteettomat palkkaerot pois

Palkkatasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikilla on sama palkka, vaan sitä että perusteettomista palkkaeroista päästään eroon. Suomen perusteettomiin palkkaeroihin ovat kiinnittäneet huomiota mm. YK ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimusten valvontaelimet. 

Palkka-avoimuus on kansainvälisesti tunnustettu keino parantaa sukupuolten palkkatasa-arvoa. Sen edistäminen ei tarkoita sitä, että palkat kuulutetaan kaikelle kansalle, vaan sitä että tietoa reilun palkkauksen edistämiseksi on saatavilla.

Toinen keino purkaa eriarvoisuutta on purkaa työmarkkinoiden segregaatiota eli jakautumista miesten ja naisten aloihin. Suomessa alle kymmenen prosenttia ihmisistä työskentelee työpaikoissa, joissa naisten ja miesten osuus osuu haarukkaan 40/60 prosenttia.

Valtakunnansovittelijan käsien sitominen käsittämätöntä

Tätä faktaa vasten tuntuu kestämättömältä, että hallitusohjelmaan on kirjattu, että lailla estettäisiin valtakunnansovittelijaa tekemästä sovintoesitystä, jossa jonkin alan palkka ylittäisi vientiteollisuuden korotukset. Vientialat ovat tunnetusti miesvaltaisia. Jos tämä kirjaus toteutetaan, betonoidaan miesvaltaisten (vienti- ja teollisuus) ja naisvaltaisten alojen (julkiset palvelut) epätasa-arvo työmarkkinoilla lailla.

On outoa, että markkinoiden toimintaa korostava hallitus ei anna työmarkkinoiden toimia työmarkkinoilla. Jos tietyn toimialan työntekijöistä on niukkuutta, niin yleensä tällaisen toimialan palkkojen tulisi nousta.

Työelämän tasa-arvo ei ole pelkästään palkkauksesta kiinni. Kyse on työsuhteiden laadusta ja työoloista. Naisten osuus osa-aikatöissä on lähes kaksinkertainen miehiin verrattuna (naiset 63,6 %, miehet 34,4 %). Osa-aikatyössä on osa-aikapalkka. Toimeentuloa on kompensoitu sovitellulla päivärahalla, mutta nyt hallitus leikkaa osa-aikatyöntekijöiden päivärahaa ja heidän toimeentulonsa heikkenee voimakkaasti.

Esimerkiksi helsinkiläinen osa-aikatyötätekevä kahden lapsen yksinhuoltaja menettää ennestään matalista tuloistaan yli 170 euroa kuukaudessa. 

Naisilla enemmän määräaikaisuuksia

Naiset työskentelevät enemmän määräaikaisissa työsuhteissa (naiset 18,3 % miehet 13 %). Niiden tuoma epävarmuus ja työsuhteiden väliin jäävät työttömyysjaksot syövät toimeentuloa. Nyt hallitus aikoo heikentää määräaikaisten työsuhteiden solmimisen rajoitteita. Tämä lisää epävarmuutta työmarkkinoilla.

Naisista suurempi osa työskentelee julkisella sektorilla (naiset 38,6 % miehet 14,7 %). Kuntien ja hyvinvointialueiden indeksijäädytykset heikentävät kiistatta julkisen puolen toimintaedellytyksiä. Hinnat nousevat, mutta resurssit jäävät vajaiksi. Jo nyt olemme saaneet lukea isoista yt-neuvotteluista hyvinvointialueilla. Niiden talous näyttää jäävän reilusti yli miljardi euroa alijäämäiseksi. Lisäksi kunnat tekevät säästölistoja. Tämä vaikuttaa kiistatta työntekijöiden asemaan. 

Työnantajan tulisi kerran vuodessa selvittää henkilöstölle työnantajan noudattama palkkausjärjestelmä ja sen soveltaminen, muut palkan määräytymisen perusteet ja palkitseminen sekä se, miten työntekijä voi vaikuttaa omaan palkkaansa.

Esitys parantaisi työntekijöiden mahdollisuuksia arvioida työpaikan tasa-arvotilannetta ja omaa palkkaansa suhteessa muihin työntekijöihin, tunnistaa perusteettomia palkkaeroja ja ryhtyä toimiin epäkohtien korjaamiseksi.

Palkka-avoimuutta edistettävä

Tasa-arvosuunnitelman ja siihen sisältyvän palkkakartoituksen olisi oltava koko henkilöstön saatavilla.

Olisi tärkeää säätää lailla minkälaista tietoa palkoista olisi annettava. Tärkeä tieto olisi työpaikan miesten ja naisten keskipalkkojen ero ja se, miten miesten ja naisten palkat eroavat eri henkilöstö/työntekijäryhmissä sekä arvio erojen syistä.

Oleellista on, että henkilöstön edustajien tulisi saada yksittäisten työntekijöiden palkkatiedot ja muut palkan määräytymisen perusteet silloin, kun palkkojen tasa-arvoa arvioidaan. Vastaavasti henkilöstön edustajilla tulee olla salassapitovelvollisuus. 

Palkkaeroja ja -syrjintää on helpompi havaita ja korjata epätasa-arvoa, jos palkkatasoista on riittävästi tietoa. Palkka-avoimuus edistää reilua palkkausta, mahdollistaa sukupuolten välisten perusteettomien palkkaerojen kaventamisen, lisää ihmisten ymmärrystä oman palkan muodostumisesta. Avoimuus edistäisi lakisääteisen samapalkkaisuuden toteutumista eli sitä, että samasta työstä tosiasiallisesti maksetaan sama palkka.