Ammattiliitot pyrkivät takaamaan yksityisen sotesektorin veto- ja pitovoiman
Ammattiliitto JHL taistelee tällä hetkellä yksityisellä sosiaalipalvelualalla työskentelevän jäsenistönsä palkoista. Tilanne on eskaloitunut taisteluksi työnantajapuoli HALIn ilmoitettua, etteivät he olekaan valmiita enää tällä sopimuskierroksella sitoutumaan yhdessä vuonna 2018 tehtyyn kirjaukseen, jonka mukaan perusteetonta palkkaeroa suhteessa julkiseen sektoriin kurotaan umpeen seuraavilla sopimuskierroksilla.
Tällä hetkellä työnantajapuolen itsensä julkisuuteen tuoma tarjous, joka on muista työmarkkinakierroksen ratkaisuista poiketen kumulatiivisesti laskettu, ja tosiaan 2 vuoden sijaan 2,5 vuoden mittainen, ei kuro palkkaeroa kiinni suhteessa julkiseen sektoriin, vaan todellisuudessa kasvattaa sitä entisestään
Työnantajapuolen kertoma prosenttikorotus vähimmäispalkkoihin voisi osaltaan viedä yksityisen sektorin työehtosopimukseen kirjatut vähimmäispalkat yli julkisen sektorin kirjattujen palkkojen. Asian pihvi on kuitenkin siinä, että julkisella sektorilla nuo vähimmäispalkat eivät ole käytössä missään, mutta yksityisellä sektorilla niitä maksetaan suurimmalle osalle. Tosiasiassa maksetuissa palkoissa ero edelleen siis vain kasvaisi.
Virheellisesti on väitetty julkisuudessa, että meneillään olevilla työtaisteluilla me vaadimme yksityiselle sektorilla samoja palkkoja kuin julkisella sektorilla on. Tämä on tietenkin pidemmän aikavälin tavoite, mutta emme sitä ole vaatimassa nyt heti, yhdellä kertaa, vaan useamman sopimuskauden aikana. Pyrimme kuromaan eroa kiinni kierros kierrokselta. Tilannetta on pyritty korjaamaan jo vuosikausia, joten vaatimuksemme siitä, että tällä kierroksella olemassa oleva palkkaero ei kasvaisi, on varsin kohtuullinen.
Tämän palkkaeron umpeen kurominen on aivan ehdoton edellytys sille, että yksityisissä sosiaalipalveluissa varmistetaan jatkossakin riittävä ja osaava henkilöstö. Työvoimapula koskettaa erityisesti sotesektoria, sekä julkista että yksityistä. Tosiasia on, että palkalla on suuri merkitys osaavan henkilöstön saatavuuteen.
Vaikka palkka ei merkitsekään kaikkea, sen vaikutus vaikkapa työoloihin on merkittävä. Kun samoissa tehtävissä palkoissa on jopa useiden satojen eurojen ero julkisen hyväksi, on selvää, ettei yksityisellä sektorilla ole siinä kilpailussa mahdollisuuksia pärjätä.
Kun henkilöstö liikkuu paremman palkan perässä yksityiseltä julkiselle sektorille, se lisää edelleen henkilöstöpulasta kärsivien yksiköiden työntekijöiden kuormaa. Kun riittävää henkilöstöä ei ole ja kun sijaisia ei saada, hommat hoidetaan vajaalla miehityksellä sekä ylitöillä. Ihmiset palavat loppuun, vaihtavat sektoria ja jopa kokonaan alaa.
Alan vetovoima on kokenut viime aikoina melkoisen inflaation, mikä on todella sääli, koska kuten kaikki alalla työskentelevät tietävät, itse työ on aivan parasta! Kun epäkohdat, (jotka suurelta osin johtuvat liian matalan palkkatason aiheuttamasta kierteestä, heijastuksena työoloihin ja sen kautta ainakin osin työvoimapulan syihin alalla) saadaan korjattua, on sillä varmasti positiivisia vaikutuksia alan veto- sekä pitovoimaan.
Sen sijaan alan vetovoimaa ei varmastikaan lisää esim. HALIn esiin sopivasti näin Säätytalolla parhaillaan meneillään olevien hallitusneuvotteluiden aikaan esiin nostama pysyvä potilasturvallisuuslaki, joka veisi hoitajilta työtaisteluoikeuden lopullisesti.
Tällaisilla ulostuloilla ei varmastikaan luoda mielikuvaa siitä, että työnantaja arvostaa hoitajia yksityisellä sektorilla.
