Julkinen sektori ei ole markkinahäirikkö, vaan paras tukipalvelujen tuottaja

Sote-palvelut siirtyvät vuodenvaihteessa kunnilta hyvinvointialueille, samalla myös tukipalvelut ovat murroksessa. Julkista sektoria on keskusteluissa väitetty markkinahäiriköksi, mikä ei pidä paikkaansa. Nyt laitetaan faktat kuntoon.

Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyvät tammikuussa sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille. Myös tukipalvelut ovat muutoksessa mukana. Tukipalveluita ovat muun muassa ruokapalvelu, laitoshuolto ja välinehuolto. 

Olen seurannut kummastuksella tukipalveluihin liittyviä keskusteluja, joissa julkista sektoria syytetään markkinahäiriköksi. 

Häirikköväitteet tulevat siitä, että julkisen sektorin toimijoiden ei tarvitse kilpailuttaa hankkimiaan palveluita, mikäli toimija hankkii palvelun suoraan omistamaltaan organisaatiolta. Tämä väitösten mukaan sotkee markkinoita ja heikentää yritysten mahdollisuutta kehittyä ja kasvaa. 

Voisi kuitenkin kysyä, eikö voittoa tavoittelevat yritykset itse kuitenkin määrittele, käyttävätkö ne rahansa osinkoihin vai toimintansa kehittämiseen. Ja toiseksi: markkinoita, joilla toimia, on käsittääkseni ihan kohtuullisesti. 

Markkinahäiriköiksi syyttelyt kummastuttavat minua myös siksi, koska julkisten palvelujen palvelukokonaisuuksissa ei ole kyse markkinoilla toimimisesta, vaan julkiselle sektorille säädettyjen velvoitteiden hoitamisesta.  

In house -yhtiöistä saa varmasti laadukkaita palveluja

Jos julkisen sektorin tukipalveluissa toimittaisiin kilpailluilla markkinoilla, hyvinvointialueidenkin tulisi kilpailuttaa tukipalvelunsa. Kilpailuttamisella ei ole kiistattomia taloudellisia hyötyjä, eikä merkittäviä laatuvaikutuksia. Kilpailuttamisesta jää käteen vain raskas prosessi, joka ei pääty sopimusasiakirjan allekirjoittamiseen. Kilpailun voittanutta tulee valvoa, jotta sovitut asiat toteutuvat. 

Miksi ei siis lähtökohtaisesti valittaisi kokonaisuuden kannalta järkevämpää toimintatapaa, jotta meille elintärkeissä sote-palveluissa tukipalvelut toimisivat varmasti juuri kuten pitää?  

Julkisella sektorilla on mahdollisuus omistaa yhtiöitä. Oman toiminnan jatkeena toimivia yhtiötä kutsutaan in house -yhtiöiksi. In house -yhtiön omistajat voivat hankkia yhtiöstään tukipalveluja kilpailuttamatta, eli hyvinvointialue voi ostaa tukipalveluja kilpailuttamatta omistamaltaan in house -yhtiöltä. 

In house -yhtiömaailman toimintatavat poikkeavat markkinoilla toimivista organisaatioista, koska julkisella sektorilla on in house -yhtiön omistajana määräysvaltaa yhtiönsä asioihin. Määräysvaltaa käytetään muun muassa yhtiökokouksissa. Omistajan valtuustossa linjaamia asioita myös seurataan ja niistä raportoidaan. Tämä edistää palvelujen laadun varmistamista. Tukipalvelut kannattaa siis järjestää in house -yhtiössä.  

Julkinen sektori huolehtii huoltovarmuudesta

Huoltovarmuudella ja varautumisella turvataan arjessa tarvittavat palvelut, jotta arki voi jatkua mahdollisimman häiriöttä esimerkiksi sodan kaltaisista koettelemuksista huolimatta. Julkisen sektorin toiminnot ovat huoltovarmuuden ja varautumisen perusta. Varautumistoimenpiteitä edistää valmiussuunnittelu, jota kuntien ja hyvinvointialueiden täytyy lain mukaan tehdä. 

Julkisella sektorilla on siis velvoite huolehtia tukipalvelujen, muun muassa ruokapalvelujen, valmiussuunnittelusta. Valtiolla, kunnissa ja hyvinvointialueilla tehtävä työ on huoltovarmuuden perusta, jota markkinat eivät pysty hoitamaan. Markkinoille ei voi antaa huoltovarmuuteen liittyvän kokonaisuuden ylläpitämistä, koska se on säädetty julkisen sektorin tehtäväksi. Huoltovarmuustehtävissä tehdään toki julkisen sektorin, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä, mutta siitäkin kokonaisuudesta julkinen sektori vastaa. 

Julkisen sektorin leimaaminen markkinahäiriköksi kuulostaa siis erittäin vastuuttomalta, pitäähän se suomalaisista huolta myös poikkeusoloissa.  

Ei ole julkisen sektorin voittanutta

Kun julkinen sektori toteuttaa tarvitsemansa tukipalvelut omana työnä tai oman toiminnan jatkeena in house -yhtiössä, voidaan  

• taata palvelujen laatu ja kustannustehokkuus, 
• kehittää palveluja ketterästi,  
• hallita palvelujen kokonaisuutta,  
• ja pitää päätöksenteko huoltovarmuudesta huolehtivan tahon käsissä. 

Heitetään siis markkinahäirikkösyytteet romukoppaan. Toivottavasti kenellekään ei jäänyt epäselväksi, miksi on tavoiteltavaa, että tukipalveluja ei tarvitse kilpailuttaa. Julkinen sektori on paras tukipalvelujen tuottaja.