Yhteisöllisyydestä vetoapua työhyvinvointiin
Radiossa soi ”Myrskyn jälkeen on poutasää” yrittäen lohduttaa. Kesän jälkeen paluu työn ääreen ei lunastanut lupausta henkisestä poutasäästä, koronan jälkeisestä ajasta. On kuin eläisi ovettoman lasikuution sisällä, ja elämä jossain ulkopuolella. Yhteiskunnan rajoituksista on lähes päästy, mutta arvottomuuden tunne on ennättänyt hiipiä mieleen. Nyt kannattaa pysähtyä ja miettiä eväitä jaksamiseen.
Työyhteisön paluu uuteen koronan jälkeiseen normaaliin tapahtuu askel kerrallaan. Ensimmäinen askel on jokaisen työntekijän hyvinvoinnin varmistaminen. Tässä työssä esihenkilön keinovalikoima on moninainen. Ensiarvioisen tärkeää on huomioida työntekijät ja saada jokainen heistä kokemaan itsensä yksilönä merkitykselliseksi. Myös työstä saatavan positiivisen palautteen merkitys on suuri.
”Mitä varhaisemmin työssä jaksamisen vaikeuksiin tarttuu, sen helpompi on ponnistaa ylös.
Organisaation tuen lisäksi jokainen tarvitsee omaa, henkilökohtaista henkistä palautumiskykyä eli resilienssiä. Voimavaramme ovat erilaiset, mutta kaikkia koskee muistisääntö: mitä varhaisemmin työssä jaksamisen vaikeuksiin tarttuu, sen helpompi on ponnistaa ylös. Asiaan kannattaa puuttua silloin, kun vielä jaksaa itse toimia. Päivittäisitä itsearviointia voi harjoitella vaikkapa aamuisin peilin edessä: Onko hyvä näin vai pitäisikö omalle motivaatiolle tai työkyvylle tehdä jotain?
Työhyvinvointi ei ole stabiili tilanne. Siihen vaikuttavat jatkuvasti sekä voimavaroja vahvistavat tekijät että erilaiset voimavarasyöpöt, epäkohdat ja kuormitustekijät. Korona-aika kuuluu selvästi jälkimmäisiin. Omia voimavaroja voi kuitenkin vahvistaa yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman avulla.
”Työyhteisön ja erilaisten yhdistysten toimintaan osallistuminen vahvistaa tutkitusti yhteisöllisyyttä.
Sosiaalinen pääoma rakentuu sosiaalisissa suhteissa ja verkostoissa. Työyhteisön ja erilaisten yhdistysten toimintaan osallistuminen vahvistaa tutkitusti yhteisöllisyyttä, kun toimimme vuorovaikutuksessa yhteiseksi hyväksi ilman välitöntä palkinnon odottamista. JHL:n yhdistystoiminta on suorastaan erinomainen vaihtoehto tähän. Osallistuminen ei tarkoita, että pitäisi heti olla kuvassa keskellä. Yhteiseen tekemiseen voi kasvaa vähitellen. Ensimmäinen askel on yhdistyksen kokoukseen osallistuminen, juttelu muiden kanssa, kenties ehdotuksen tekeminen. Vähitellen osallistuminen yhdistyksen tehtäviin voi lisääntyä ja yhteisten asioiden hoitaminen kiinnostaa. Lähtisikö sitä ehdolle vaikka työsuojeluvaltuutetuksi tai työsuojeluasiamieheksi – tai luottamusmieheksi? JHL-opisto tarjoaa koulutuksen, josta saa hyvät eväät tehtävien hoitamiseen ja vertaistukea toisilta.
”Osallistuminen ei tarkoita, että pitäisi heti olla kuvassa keskellä.
Yhteisöllisyys on kuin liimaa, jossa vuorovaikutus ja yhteisten normien ja arvojen mukaan toimiminen kasvattavat luottamusta ja me-henkeä. Voimavaroja kuluttava epäluulo kanssaihmisiä kohtaan vähenee, kun vastavuoroisuus toteutuu, ja luottamus muilta avun saamiseen kasvaa. Ole sinä hyvä minulle, minä olen sinulle.
”Yhteisöllisyys on palkitsevaa.
Yhteisöllisyys on palkitsevaa − kuten palkitseminen tehdystä työstä − se ilahduttaa ja voimaannuttaa. Mistä palkitsemisen merkitys kertoo? Ilman merkityksellisyyttä työn tekemisestä katoaa ilo. Palkitseminen tuo kokemuksen nähdyksi tulemisesta, arvostuksesta, työn merkityksellisyydestä.
Ystäväni on kunnalla töissä. Hän on yksi heistä, jotka tekevät työtään kuntalaisten hyväksi yli tarkkojen tehtävärajojen. Työ on ulkopuolisille usein näkymätöntä eikä siihen kiinnitetä huomiota, kun asiat hoituvat. Asiakkaan erilaisiin pulmiin pinnistellään ja haetaan aina parhaat ratkaisut. Onnistuminen työssä ilahduttaa. Iloa pitkäksi aikaa tuo myös asiakkaiden henkilökohtaisesti osoittamat kiitokset, jotka tekevät työntekijän näkyväksi ja työn merkitykselliseksi.
