Myös henkilökohtaisten avustajien pitää saada sairastaa – lakiin ja käytäntöihin tarvitaan muutoksia
Henkilökohtaisten avustajien työn tärkeydestä huolimatta alan työehdot ovat paikoin jääneet jälkeen muun muassa siksi, että palkallisia sairauspoissaoloja ei läheskään aina ole. Lakiin ja käytäntöihin tarvitaan muutoksia, jotta alalle saataisiin lisää työvoimaa.
Henkilökohtaiset avustajat tukevat vaikeavammaisten henkilöiden itsenäistä elämää avustamalla sellaisissa välttämättömissä toimissa, joita avun käyttäjä ei kykene itse tekemään. Työtä tehdään usein yksin toisen henkilön kotona ja toimeentulo on pääsääntöisesti osa-aikaista. Tärkeän alan työehdot ovat osittain jääneet jälkeen. Yksi isoista haasteista liittyy sairauspoissaoloihin, sillä merkittävällä osalla henkilökohtaisista avustajista ei ole mahdollisuutta palkalliseen poissaoloon pidemmältä sairausajalta. Jotta palkalliset sairauspoissaolot olisivat kaikille henkilökohtaisille avustajille mahdollisia, tarvitaan muutoksia lainsäädäntöön ja viranomaiskäytäntöihin.
Vammaispalvelulain mukaan kunnalla on vastuu henkilökohtaisen avun järjestämisestä, ja kunta voi järjestää henkilökohtaista apua useilla eri tavoilla. Mahdollisia järjestämistapoja ovat ns. työnantajamalli, palveluseteli, ostopalvelu ja kunnan oma tuotanto. Yleisimmin käytetään työnantajamallia, jossa vammainen henkilö toimii itse avustajansa työnantajana. Kunta toimii työnantajamallissa palvelun sijaismaksajana, eli maksaa palkkakulut omista varoistaan. Kunta voi hoitaa palkanmaksun alusta loppuun itse tai ulkoistaa sen esimerkiksi erilliselle henkilökohtaisen avun keskukselle tai tilitoimistolle.
Sairausvakuutuslaki ja Kelan käytännöt eivät tue vammaisen työnantajan mahdollisuutta käyttää sijaismaksajaa sairauspoissaolojen maksatuksissa. Siksi sairausajan palkallisuuden kehittäminen on vaikeaa.
Sijaismaksaja palkanmaksajana – sairausvakuutuslakia täsmennettävä
Jos työntekijä sairastuu, hänellä on lain mukaan oikeus palkalliseen sairauspoissaoloon. Palkallisen poissaolon pituus voi kuitenkin työehtosopimuksissa olla huomattavasti pidempi kuin pelkästään lain perusteella. Työlainsäädännössä työnantajan sairausajan palkan maksuvelvollisuus kestää sairastumispäivän ja siitä seuraavat yhdeksän päivää. Jos työnantajamallilla työskentelevä henkilökohtainen avustaja on sairaana tätä pidemmän ajan, on hänellä oikeus Kelan sairauspäivärahaan 1+9 päivää ylittävältä osalta.
Merkittävällä osalla henkilökohtaisista avustajista ei ole mahdollisuutta palkalliseen poissaoloon pidemmältä sairausajalta.
Työehtosopimuksissa voidaan kuitenkin sopia yli 1+9 päivää kestävästä työnantajan maksuvelvollisuudesta, jolloin Kela maksaa sairauspäivärahan työnantajalle. Näin työntekijän palkallinen sairauspoissaolo jatkuisi niin pitkään, kuin työehtosopimuksessa on sovittu. Sairauspäiväraha voidaan kuitenkin maksaa ainoastaan työnantajalle, koska maksamisesta suoraan sijaismaksajalle ei ole sairausvakuutuslaissa perusteita. Tämä on este sairausajan palkallisuuden laajentamiselle henkilökohtaisia avustajia koskevassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa, joka koskee työnantajamallia. Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa jo kuukauden mittaisen työsuhteen jälkeen palkallinen sairauspoissaolo on 28 päivää. Tätä työehtosopimusta noudatetaan muun muassa henkilökohtaista apua palvelusetelillä tarjoavissa yrityksissä.
Työnantajamallissa henkilökohtaisten avustajien työehdot ovat sairauspoissaolojen osalta jääneet monia muita työehtosopimuksia jälkeen, sillä käytäntö on vammaiselle työnantajalle haasteellinen. JHL toivoo lainsäätäjältä toimivampia linjauksia sairausvakuutuslain soveltamiseen tilanteessa, jossa työnantajan puolesta toimii sijaismaksaja.
Nykytilanteessa Kela joutuu maksamaan sairauspäivärahan ensin vammaiselle henkilölle, joka puolestaan joutuu tilittämään maksun eteenpäin kunnalle. Kelan ohjeistuksen mukaan etuus tulee hakea työnantajan nimissä paperilomakkeella, jos maksajana toimii sijaismaksaja (eli esimerkiksi kunta tai kunnan käyttämä tilitoimisto). Sijaismaksaja ei voi käyttää sähköisiä palveluita työnantajamallin mukaisen työnantajan puolesta. Kelan asiointipalvelussa ei myöskään ole nykytilassa sähköistä asiointia henkilötunnuksella toimivalle työnantajalle, joita henkilökohtaisten avustajien työnantajat työnantajamallin mukaan ovat. Kela tarjoaa sähköisen asiointipalvelun vain y-tunnuksella toimiville työnantajille, jonka vuoksi henkilökohtaista apua tarvitsevat henkilöt sulkeutuvat järjestelmän ulkopuolelle.
Työolojen kehittämiselle olisi keskeistä, että myös sairastaminen olisi henkilökohtaiselle avustajalle paremmin mahdollista.
Henkilökohtaisen avustajan työ on usein fyysisesti ja psykososiaalisesti kuormittavaa muun muassa yksin toisen kotona työskentelystä johtuen. Työolojen kehittämiselle olisi keskeistä, että myös sairastaminen olisi henkilökohtaiselle avustajalle paremmin mahdollista. Henkilökohtainen apu kärsii työvoimapulasta, mutta alan työehtojen kehittäminen voisi olla tekijä alan vetovoiman lisäämisessä.
JHL ja Heta-liitto kehittävät yhdessä sairausajan palkallisuutta
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL valvoo henkilökohtaisten avustajien asemaa ja työolojen parantamista kaikissa henkilökohtaisen avun järjestämistavoissa ja alaa koskevissa työehtosopimuksissa. Henkilökohtaisia avustajia koskevaa valtakunnallista työehtosopimusta JHL neuvottelee yhdessä Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liiton kanssa. Tämä työehtosopimus koskee nimenomaan työnantajamallilla työskenteleviä. JHL:n neuvottelijoina toimivat Laura Kovalainen ja Laura Tuominen.
Sopimuskaudelle 1.5.2021–30.4.2022 on sovittu sairausajan palkan työryhmästä. Työryhmä selvittää Kelan sijaismaksajille tarkoitettujen käytäntöjen soveltuvuutta alalle. Lisäksi se kehittää käytäntöjä alalle sopiviksi.
Sairausajan palkallisuutta ei voida tuoda työehtosopimukseen ennen kuin käytännön esteet on poistettu. Tässä tarvitaan muutoksia myös lainsäädäntöön ja Kelan käytäntöihin.
