Yksinhuoltajien työllisyyden parantaminen on myös tasa-arvoteko

Yhden vanhemman perheiden määrä kasvussa, mutta työllisyys heikkoa. Tilanteen kohentamiseksi tarvitaan poliittisia toimenpiteitä, joilla parannetaan työnteon kannustimia sekä pienennetään lapsen saannin aiheuttamaa kiilaa työllistymiselle.

Lapsen saanti muodostaa kiilan työllistymiselle etenkin silloin, jos huoltajan työajat ovat hankalat ja vaihtelevia. JHL:n jäsenistössä on runsaasti henkilöitä, joiden työnteko vaatii joustavuutta työntekijältä. Tällaisissa työtehtävissä perheen ja työn yhteensovittaminen on paikoittain hankalaa.

Tämä blogi on jatkoa Helsingin Sanomien julkaisemaan Vieraskynäkirjoitukseen yhden vanhemman perheiden työllisyydestä. Olen myös perehtynyt aiheeseen analyysissä, jonka voit lukea täältä. 

Aihe on monimutkainen, eikä kaikkea informaatiota voi järkevästi pakata yhteen tai kahteen lyhyeen kirjoitukseen, joten päätin blogata asiasta uudestaan siitä kiinnostuneille.

Aiemmassa blogitekstissä vertailimme yhden vanhemman perheiden työllisyyttä sekä työttömyyttä koko Suomen vastaaviin lukuihin. Vertailu osoittaa, että työllisyydessä olisi parantamisen varaa yhden vanhemman perheiden huoltajien osalta. Vertailun kohteena oleva joukko ei kuitenkaan välttämättä ole kaikista paras, sillä yhden vanhemman perheiden huoltajat ovat hyvin erilainen joukko verrattuna koko Suomen väestöön.

Työllisyyden parantaminen ja työttömyyden pienentäminen yhden vanhemman perheiden osalta vaatii joka tapauksessa poliittisia toimenpiteitä, joilla parannetaan työnteon kannustimia sekä pienennetään lapsen saannin aiheuttamaa kiilaa työllistymiselle.

Monelle työtä etsivälle yksinhuoltajalle tai yhden vanhemman perheelle työn vastaanottaminen on hyvin hankalaa, koska lapselle ei löydy sopivaa hoitopaikkaa. Yhdeksi erityiseksi pullonkaulaksi muodostuu tilanne, jossa kouluikäinen lapsi menettää vuoropäivähoito-oikeuden.

Tällaisessa tilanteessa yli 7-vuotiasta lasta ei enää saa vietyä hoitoon esimerkiksi myöhään illalla, jolloin vanhemmalla saattaa olla töitä. Jos perheellä ei ole vahvaa tukiverkkoa, esimerkiksi isovanhempia, joilta pyytää apua, saattaa työstä joutua jopa irtisanoutumaan, mikä johtaa pahimmassa tapauksessa karenssiin työttömyysturvassa.

Erilaisten perheiden erot työmarkkinoilla tilastojen valossa huomattavat

Erot yhden vanhemman perheiden huoltajien ja kaikkien lapsiperheiden huoltajien välillä työllisyydessä ovat merkittävät. Alle 18-vuotiaan lapsen yhden vanhemman perheiden huoltajien työllisyysaste oli vuonna 2018 71,9 prosenttia kun vastaava luku 20 – 59 vuotiailla kaikilla lapsiperheillä oli Tilastokeskuksen mukaan 84,4 prosenttia. Eroa on siis peräti 12,5 prosenttiyksikköä.

On selvää, että työllisyys vaihtelee runsaasti lapsen iän mukaan. Nuori lapsi vaatii vanhemmilta enemmän huomiota, mikä heijastuu luonnollisesti matalampaan työllisyyteen ja korkeampaan työttömyyteen. Kuviossa 1 verrataan yhden vanhemman perheiden työllisyyttä kaikkien lapsiperheiden 20-59-vuotiaiden vanhempien työllisyyteen lapsen iän mukaan vuonna 2018.

Kuten kuviosta 1 nähdään, erot työllisyydessä ovat merkittävät kautta linjan. Vertailu vahvistaa ensimmäisen blogin havaintoja siitä, että yhden vanhemman perheiden työllisyyteen kannattaisi kiinnittää huomiota tulevissa politiikkamuutoksissa.

Kuvio 1: Yhden vanhemman perheiden huoltajien työllisyys verrattuna kaikkien 20 – 59 vuotiaiden huoltajien työllisyyteen vuonna 2018. (Tilastokeskus, 2020)

Kuvion 1 punaisen ja sinisen käyrän ero havainnollistaa, miten yhden vanhemman perheiden työllisyys eroaa kaikkien 20-59-vuotiaiden vanhempien työllisyydestä lapsen iän mukaan. Tämä erotus on havainnollistettu tarkemmin kuviossa 2, missä kaikkien vanhempien työllisyydestä on vähennetty yhden vanhemman perheiden työllisyys.

Kuvion 2 avulla näemme, että yhden vanhemman perheiden työllisyys eroaa huomattavasti lapsen ollessa nuori ja lähestyy muiden vanhempien työllisyyttä hitaasti lapsen varttuessa. Lisäksi yhden vanhemman perheiden työllisyys ei  kuitenkaan saavuta muiden vanhempien työllisyyttä tarkasteluvälillä.

Huomattava ero työllisyydessä etenkin alle 10 –vuotiaiden lasten huoltajien osalta kertoo perheen ja työn yhteensovittamisen ongelmista. Heikko työllisyys nuorten lasten huoltajilla aiheuttaa ongelmia niin yksilötasolla, kuin koko yhteiskunnan tasolla.

Tilastojen mukaan yhden vanhemman perheiden huoltajat tuntuvat syrjäytyvän työmarkkinoilta lapsen ollessa nuori.

Työmarkkinoilta syrjäytyminen on ongelma, josta yksilölle koituu haittaa pitkälle tulevaisuuteen. Jos henkilö on poissa työelämästä usean vuoden ajan, hankaloituu myös uudelleentyöllistyminen tulevaisuudessa. Ensinnäkin pitkä pätkä työelämän ulkopuolella asettaa henkilön työnhaussa heikompaan asemaan. Lisäksi työelämästä poissa ollessaan henkilön työelämätaidot saattavat heikentyä.

Edellä mainittujen ilmiöiden seurauksena työllistyminen tulevaisuudessa vaikeutuu ja henkilö saattaa jopa syrjäytyä työmarkkinoilta.

Lapsiperheistä puhuttaessa kysymys on myös sukupuolten tasa-arvosta

Vuonna 2018 yhden vanhemman lapsiperheitä (alle 18-vuotias lapsi asuu kotona) oli Suomessa noin 126 000. Näistä lapsiperheistä 85,5 prosenttia oli sellaisia perheitä, joissa huoltaja on äiti, mikä tarkoittaa, että yhden vanhemman perheistä puhuttaessa puhutaan useimmiten naisista.

Ilmiö heikosta yhden vanhemman perheiden työllisyydestä tulisi siis huomioida myös tasa-arvokeskusteluissa. Parantamalla lapsiperheiden työllisyyttä voidaan kaventaa miesten ja naisten välisiä eroja työmarkkinoilla.

Lapsiperheiden tilannetta parantamalla voidaan kehittää etenkin naisten asemaa työmarkkinoilla. Ottaen huomioon hallituksen kunnianhimoiset tavoitteet sukupuolten välisen tasa-arvon kehittämisestä, olisi lapsiperheiden työllisyyden nostaminen erittäin suositeltavaa.