Hiljainen hetki ja kiitos

Tiistaina 28.4.2020 on Kansainvälinen työntekijöiden muistopäivä. Muistamme tänään koronavirukseen työssään menehtyneitä työntekijöitä. Muistamme myös niitä työntekijöitä, jotka altistuvat joka päivä tartunnalle.

Muistamme työssään menehtyneitä

Huhtikuun lopussa on perinteisesti hiljennytty muistamaan työtapaturmissa menehtyneitä ja muistutettu työturvallisuuden tärkeydestä. Tänä vuonna kansainvälinen ay-liike haluaa muistaa koronavirukseen menehtyneitä työntekijöitä. Työsuojelu on entistäkin tärkeämpää.

Suruviestejä on jo kantautunut hoitoalalta Pohjoismaistakin. Koko maailmassa koronaviruksen vuoksi työssään kuolleiden määrästä liikkuu monenlaisia lukuja, heitä on todennäköisesti satoja. Tilastoja ei ole Maailman terveysjärjestö WHO:llakaan. Tartunnan saaneita hoitoalan työntekijöitä on kymmeniä tuhansia, lukuja on vaikea saada.

Muistamme meidän hyväksemme työtä tekeviä

Haluamme tänään muistaa myös niitä, jotka joka päivä altistuvat tartunnalle pitäessään käynnissä yhteiskunnan kriittisiä palveluja. Työsuojelusta on pidettävä kiinni. Työnantaja on vastuussa jokaisen työntekijänsä turvallisuudesta.

Kriisissä korostuu hoitohenkilökunnan lisäksi puhdistus,- ruokahuolto- ja muissa huoltotehtävissä työskentelevien työn tärkeys. Koko hoitoketjun on pelattava ammattitaitoisesti.

Myös monet muut kriittiset julkiset palvelut on pidettävä käynnissä: vanhustenhuolto, koulut, päivähoito, julkinen liikenne, vesihuolto, jätehuolto, etuuskäsittely, pelastus, vankilat, rajavartiointi.

Julkiset palvelut vihdoin arvoonsa?

Ay-kumppanimme eri maissa kertovat, kuinka julkisten palvelujen ja ay-liikkeen merkitys on kriisin myötä tullut kouriintuntuvan näkyväksi.

Monet huolenaiheista ovat yhteisiä, erityisesti suojavälineiden puute. Suojavälineiden tarve yllätti kaikki maat, ja kritiikki kohdistuu huonosti varustautuneisiin hallituksiin. Suurin hätä on vanhustenhuollon laitoksissa ja muissa hoivakodeissa. Ranskassa liitot ovat uhanneet jopa lakolla julkisissa hoivayksiköissä.

Myös hoivahenkilöstöstä on pulaa, ja monissa maissa haalitaan töihin alan opiskelijoita ja eläkeläisiä sekä epäpätevää henkilökuntaa paikkaamaan vajetta.

Italiassa kostautuu nyt koronavirusta edeltänyt talouskuripolitiikka, jolloin julkista terveydenhuoltoa leikattiin ja yksityistettiin ja määräaikaiset työsuhteet lisääntyivät. Pandemian iskiessä vaje oli 10 000 lääkäriä ja 70 000 muuta hoitohenkilöstöä. Palvelujärjestelmää on vaikea nostaa nopeasti takaisin ylös 10 vuoden leikkausten jälkeen.

Nähtäväksi jää, saadaanko nyt vihdoin suitsittua verovälttelyä ja voitontavoittelua palvelujen rahoituksen turvaamiseksi? Saadaanko kriittiset palvelut säilytettyä julkisissa käsissä?

Ay-liikkeen uusi tuleminen?

Ay-kumppanimme kertovat lomautuksista, irtisanomisista ja palkanmenetyksistä. Toisaalta he kertovat myös siitä, kuinka työnantajapuolen kanssa on ripeästi päästy sopimukseen esimerkiksi työajan lyhentämisestä, jotta työpaikat voidaan säilyttää.

Saksassa ja Itävallassa on neuvoteltu sopimukset työajan lyhentämisestä. Työntekijöille korvataan noin 80-90 prosenttia palkasta.

Tanskassa on neuvoteltu sopimus työntekijöiden siirtämisestä tarvittaessa toisiin tehtäviin. Siihen kuuluu koulutus uusiin tehtäviin, mutta TES säilyy samana.

Ruotsissa sovelletaan nyt viime vuoden maastopalojen yhteydessä hätätilanteita varten neuvoteltua sopimusta, jonka mukaan terveydenhuollon työntekijät saavat 120 prosentin ”koronalisän” ja hätätilanteissa tehdystä ylityöstä 150 prosentin lisän.

Italiassa perustettiin hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kanssa yhteinen työturvallisuuskomitea valvomaan hoiva-alan työpaikkoja sekä luotiin standardit suojautumiselle, testaukselle ja henkilöstön määrälle.

Monille on ay-liikkeen rooli ja liittoon kuulumisen merkitys valjennut vasta nyt, ja liittoihin virtaa jäseniä monissa maissa. Vielä ei tiedetä, jääkö jäsenmäärien nousu pysyväksi.

Kaikissa maissa ei ay-liikettä kuitenkaan ole kuunneltu. Ranskassa ammattiliittoja ei ole kuultu kriisilakien valmistelussa. Britanniassa hallitus ei ole halunnut tehdä yhteistyötä ay-liikkeen kanssa.

Miten tärkeää onkaan se, että työpaikoilla on luottamusmiehiä ja muita työntekijöiden edustajia. Ketkä muut ajaisivat vimmatusti korjauksia suojavälineiden puutteeseen ja henkilöstövajeeseen? Ketkä neuvottelisivat työnantajan kanssa sopimuksia?