Pandemiavarautumisen kulmakivi on vahva julkinen sektori
Koronapandemia on osoittanut suomalaisille sen, että kriittisimmän tavaratuotannon tulee olla kotimaassa. Lisäksi huoltovarmuuskeskus tarvitsee lisää resursseja – niin tarvikkeissa kuin henkilöstössäkin, JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö Vesa Mauriala toteaa.
Julkisuudessa käyty keskustelu koronapandemiaan varautumisesta osoittaa, että kun oloista tulee hankalammat, on palvelutuotannon oltava julkisen vallan omissa käsissä. Tuotannon on oltava resursseiltaan sellainen, että se voi ottaa vastuun tärkeistä toiminnoista myös poikkeusoloissa. Rauhanajan taso ei siis riitä. Tätä edellyttää jo perustuslaillinenkin näkökulma palveluiden yhdenvertaisuudesta.
Koronapandemian yksi tärkeä opetus onkin, että kriittisimmän tavaratuotannon tulee olla kotimaassa. Erilaisten uhkien voittamiseen tarvitaan mukaan yksityisiä yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijoita. Monilla yrityksillä on erinomaiset kansainväliset verkostot esimerkiksi huoltovarmuuden kannalta tärkeiden tuotteiden hankkimiseksi.
Kun tämän kriisin jälkeen valmistaudutaan seuraaviin, tulee huoltovarmuuskeskuksen ja sairaanhoitopiirien normaaliolojen tilauksilla varmistaa, että kotimainen tuotanto on riittävällä tasolla myös poikkeustilanteissa. Tämä koskee suojavarusteiden ohella myös tuotteita ja laitteita, joita emme nyt Suomessa valmista, kuten hengityskoneita.
Varautuminen on jokaisen instituution tehtävä. Epidemiatilanteessa etulinjan varautuminen on sairaanhoitopiirien tehtävä. Kun niiden toimilla oli suunniteltu kestettävän kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen, suunniteltiin huoltovarmuuskeskuksen avulla tuettavan toimintaa lähinnä sen jälkeen.
Huoltovarmuuskeskuksen resursseja – eikä vähiten henkilöstöresursseja – on vahvistettava merkittävästi. Huoltovarmuuskeskukselle ei nimittäin lainsäädännön mukaan kuulu ainoastaan varmuusvarastojen ylläpito, vaan sen tehtävät ovat paljon laajemmat. Valtiolla on myös omalla erityslaillaan säädelty hankintayhtiö Hansel, jonka toiminta kriisioloja varten on käytävä läpi. Samoin on kriittisesti katsottava läpi aiempien hallitusten leikkaukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n resursseihin.
Monta kertaa erilaisissa kevyissä kommenteissa on puhuttu ”valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneistä”. Myös itse olen kyseisen kurssin käynyt. Yksi mietinnän paikka on myös se, miten vakavasti varustautumme erilaisiin kriiseihin.
Vaikka Suomessa on pandemiasuunnitelmat, ovat valmius- ja väestönsuojeluvarautumisessa korostuneet perinteiset sotilaalliset tai geopolitiikkaan liittyvät uhat. Sen ymmärtämiseksi kannattaa vain katsoa viime vuosikymmeninä julkaistua valmiutta käsittelevää kirjallisuutta.
Historiamme huomioon ottaen tämä on ollut luonnollista. Väestönsuojelulla on selkeä sisäministeriön johtama linja – sotatilanteesta ja puolustustilalain käyttöönotosta puhumattakaan. Terveydenhuollon puolella on pitkälti luotettu tartuntatautilakiin, on pandemiasuunnitelmat, vaikka tilanteiden hallintaan löytyy apua myös valmiuslaista.
Lainsäädännön vaiheistus kertoo myös siitä, että Suomessa on haluttu suojella mahdollisimman normaaleja oloja sekä oikeusvaltiota myös kriisien oloissa.
Pandemia on eräänlainen hybridiuhka. Se vaikuttaa paitsi globaalisti, niin myös hyvin monille eri yhteiskunnan aloille. Uhasta on saatavissa aluksi varsin vähän tietoa, tieto kasvaa epidemian edetessä.
Yhteiskunnat kestävät tauteja nykyisin eri tavalla kuin ennen: vaikutukset ulottuvat laajemmalle ja asiat etenevät epidemioissakin nopeammin. Tämä on ensimmäinen some-aikakauden epidemia. Se on myös ensimmäinen globaalin nopean (lento)matkailun aikakauden pandemia. Nämä ovat suurimmat muutokset vanhoihin pandemioihin nähden. Monet suomalaiset muistavat vielä aasialaisen ja honkongilaisen pandemian. Enää harva on ollut elossa espanjantaudin aikaan, mutta heitäkin vielä on keskuudessamme.
Sen, joka oikein vanhoja haluaisi muistella, kannattaisi kaivaa esiin Oiva Turpeisen mestarillinen historiateos: ”Nälkä vai tauti tappoi – Kauhunvuodet 1866 – 1868”. Ja olihan siinä välissä 50-luvun aasialaiseen influenssaan myös tuberkuloosi.
Ilta-Sanomien mukaan suomalainen henkilösuojaimiin erikoistunut yritys Lifa Air aloittaa hengityssuojainten valmistuksen Suomessa. Yritys on tehnyt asiasta sopimuksen Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Tuotanto Suomessa pyritään käynnistämään kuluvan kevään aikana.
Yleensä uudet kriisit eivät noudata vanhoja kaavoja. Siksihän kenraalienkin sanotaan käyvän vanhoja sotia. Kiitos kuuluu päättäjille, joka ovat ottaneet sen poliittisen vastuun, joka päättäjälle kuuluu. Suomalainen yhteiskunta on toistaiseksi osoittautunut varsin ketteräksi.
Aivan erityinen kiitos kuuluu kuitenkin niille JHL:n jäsenille, jotka ottavat pandemian etulinjassa vastuun siitä, että sairaita, vanhuksia ja muita heikoimmassa asemassa olevia hoidetaan niin hyvin kuin se on olosuhteet huomioon ottaen mahdollista.
