Sote-sopimus ei synny sormia napsauttamalla
Keskustelu sote-sopimuksen ympärillä on muodostunut melkoiseksi sopaksi. Hämmentäjiä riittää monesta suunnasta ja mausteita on heitetty keitokseen sellainen sekamelska, että on syytä avata tarkemmin, mistä asioista nyt oikein puhutaan, toteaa JHL:n julkisen alan neuvottelujohtaja Kristian Karrasch.
Kunta-alan työehtosopimuskierroksella julkisuudessa näkyvin keskustelu on käyty sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työehtojen määräytymistavasta. Tämä on hieman yllättävää siitä näkökulmasta, että julkisen alan osalta tiedetään koronatilanteen kärjistämät talouden ja niin sanottujen kiky-tuntien poistamisen haasteet.
Erityisesti tässä tilanteessa palkankorotuksista huolehtiminen olisi ensisijaista. Kunta-alan sopimusneuvotteluissa sovitaan palkankorotuksista ja muista työehdoista yli 400 000 työntekijälle, ei vain sote-alalle. Itse ajattelen niin, että leipää ostetaan palkankorotuksilla, ei sopimuskirjoilla. Tässä blogissa laitan lusikkani kuitenkin syvälle tuohon porisevaan sote-soppaan.
Mitä?
Ensinnäkin on selvennettävä, mistä sisällöistä (työehdoista) kukin puhuu käsitteen ”sote-sopimus” alla. Ymmärtääkseni melkoisen laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että niin sanotut ”yleiset työehdot” (esimerkiksi vuosilomat, vapaat ja niin edelleen) määräytyisivät edelleen myös sote-alalla kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) kautta, samoin palkankorotustaso kunta-alalla. Näin ollen sote-sopimuksen määräykset käsittelisivät lähinnä palkkauksen rakennetta ja työaikaa. Molempien osalta on alakohtaisia tarpeita, joita tällä eriyttämisratkaisulla voitaisiin edistää, jos tahtoa löytyy. On toki sanottava, että nykyisessä KVTES-kokonaisuus ei sinällään ole esteenä tälle, mutta ei takerruta siihenkään vaan jatkan pohdintaa sote-sopimuksen muodostamisen kautta.
Kenelle?
Työehtosopimuksen perustana pitäisi hahmottaa mihin työntekijäjoukkoon tällaista sote-alan sopimusta tulisi noudattaa. Pääasiassa keskustelussa on ollut esillä terveydenhuolto, vieläpä sairaalaympäristöt, joten otetaan esimerkiksi se. Tässä pohdinnassa tulisi mielestäni hakea sellaista ratkaisua, jossa saman työnantajan palveluksessa, ”porttien sisäpuolella” noudatettaisiin mahdollisimman yhteisiä pelisääntöjä, kuten työssä muutenkin. Sairaala on toiminnallinen kokonaisuus, jonka ammattilaisten tulee pelata yhteen potilasturvallisuuden turvaamiseksi. Eri ammattiryhmien työllä on toki erityispiirteensä, mutta ne on mahdollista huomioida tällaisen sopimuksen sisällä.
Milloin?
Melko pitkällä kokemuksella virka- ja työehtosopimustoiminnasta voi todeta, että harvoin, jos koskaan on nopeilla ja harkitsemattomilla ratkaisuilla saatu aikaan hyvää kenenkään kannalta. Huolellinen valmistelu ja harkinta eivät ehkä ole suosittuja myyntipuheita julkisuuteen, mutta varmasti johtavat parempaan lopputulokseen ja vähempään myöhempien korjausliikkeiden tarpeeseen.
Sopijaosapuolien on pyrittävä näkemään myös sopimuspöydän ulkopuolelta tulevat muutospaineet. Sote-sopimuksen tapauksessa keskeisin tällainen muutos on hallituksen valmistelussa oleva sote- ja maakuntauudistus, jonka keskiössä on sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtäminen maakuntien hoidettavaksi. On siis varmistuttava, että työehtosopimusrakenne vastaa tulevaisuuden palvelurakennetta. Se ei ole vielä kristallinkirkas. Sekin mahdollisuus on, että sote-uudistusta ei hallituksen kaavailemassa muodossa synny, mitä se sitten tarkoittaisi? Kaikki edellä kuvaamani johtaa väistämättä siihen, että onnistuneen muutoksen tekeminen työehtosopimusrakenteessa edellyttää valmistelua, joka puolestaan tarvitsee aikaa. ”Nyt mulle kaikki heti” ei vain toimi käytännössä ja aiheuttaisi lisäksi työehtokaaoksen jo valmiiksi koronakriisin takia joka tapauksessa vielä useita kuukausia kovilla olevissa työyhteisöissä.
Olen tässä kirjoituksessa tullut kertoneeksi melko yksityiskohtaisesti ne kulmakivet ja kysymyksenasettelut, joihin JHL:n neuvottelulinjaukset tämän asian osalta perustuvat. Haluamme siis olla kehittämässä sote-alalle entistä parempia työehtoja ja uuden sote-alan sopimuksen synnyttämisestä pitäisi sopia sitovastikin, mutta hyvän lopputuloksen saamiseksi sen käyttöönottoon voimme edetä vain edellä kuvaamallani askelluksella kytkien se esimerkiksi maakuntauudistuksen aikatauluun kuitenkin niin, että se toteutuu myös tilanteessa, jossa maakuntia ei synny.
