Vesi kuuluu kaikille – sulle, mulle, meille
Puhdas vesi on meidän kaikkien suomalaisten kansallinen luonnonvara sekä ylpeyden aihe. Vesimarkkinoiden yksityistäminen ja myyminen ulkomaalaiseen omistukseen olisi suuri virhe. Se nostaisi hintoja ja heikentäisi palvelutasoa. JHL ja muut eurooppalaiset ammattiliitot ovat jo vuosia nostaneet aktiivisesti esiin veden merkitystä kansalaisten perusoikeutena.
Kansalaisaloite vesihuollon yksityistämistä vastaan sai yhdessä päivässä 50 000 allekirjoittajaa. Suomalaiset reagoivat heti, kun ensimmäinen uutinen kunnallisen vesilaitoksen yksityistämisestä julkaistiin. Jyväskylän kaupunki oli päättänyt selvittää mahdollisuuksia myydä osan omistamastaan vesiyhtiöstä.
Veden puolesta on kampanjoitu Suomessa aikaisemminkin ja teema on näkynyt myös JHL:n toiminnassa. Vuonna 2013 JHL käynnisti yhdessä muiden eurooppalaisten ammattiliittojen kanssa EU:n historian ensimmäisen kansalaisaloitteen nimellä ”Right2Water”. Suomeksi käytettiin iskulausetta ”Vesi on perusoikeus”.
Tähänkin kampanjaan kerättiin ihmisten allekirjoituksia. Silloin monet ihmettelivät, mihin kampanjaa ylipäätään tarvitaan. ”Onko joku viemässä meiltä vesilaitokset?”, kyseltiin, kun eri tahoille tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan. Silloin asia tuntui etäiseltä, mutta ei enää.
JHL:n ja muiden eurooppalaisten liittojen kansalasialoite tuotti tulosta. EU:n komissio otti asian käsittelyyn ja antoi harkitun ja asiallisen vastauksen. Komissio kieltäytyi ottamasta kantaa siihen, mikä pitäisi olla vesilaitosten omistuspohja. Komissio ei voinut kieltää yksityisten vesilaitosten olemassaoloa, koska sellaisia on paljon ympäri Eurooppaa. Etenkin Ranskassa ja Iso-Britanniassa.
Komissio vei kuitenkin eteenpäin Right2Water-kampanja vaatimuksia. Parhaillaan EU:ssa kirjoitetaan uutta vesihuoltodirektiiviä, ja tekstissä on monia kohtia, jotka pyrkivät ratkaisemaan ongelman millä tavalla kaikille eurooppalaisille varmistetaan oikeus puhtaaseen veteen ja jäteveden käsittelyyn.
Jyväskylän kaupungin suunnitelma toi asian ensimmäistä kertaa lähelle suomalaisia. Moni pelkää, että vesihuollolle käy samalla tavalla kuin sähkön siirtoverkoille, kun ne yksityistettiin: hinnat nousevat ja palvelu heikkenee.
Vuonna 2014 Fortum myi enemmistöosuuden valtakunnallisesta energiansiirtoverkosta ulkomaisille infrastruktuurisijoittajille. Näin syntyi Caruna, jonka laskutus on hämmästyttänyt vuosien varrella. Vähän sähköä kuluttava maksaa usein enemmän sähkönsiirrosta kuin kuluttamastaan sähköstä. Carunan pääomistajat ovat australialainen First State Investments ja kanadalainen Omers Infrastructure. Ne sijoittivat suuria summia Carunaan, ja vaativat tuottoa sijoituksilleen.
Kunnallisen vesilaitoksen toiminta-ajatuksena on huolehtia kaikkien kansalaisten vesihuollosta. Verkkoon liittymisestä peritään maksu, ja vesipalvelusta maksetaan kulutuksen mukaan. Tällainen kunnallisessa omistuksessa oleva laitos toteuttaa julkisen palvelun ideaa. Verkosto pidetään kunnossa, ja sitä laajennetaan uusille asuinalueille. Tämä kaikki hoidetaan yhteiskunnan yhteisellä verorahoituksella ja kohtuullisilla asiakasmaksuilla.
Jos kunnallinen vesilaitos korvataan yksityisellä, kaikki muuttuu. Silloin verorahoitus jää pois, ja yrityksen on hoidettava tehtävänsä asiakkailta saamillaan tuloilla. Suuren kaupungin vesilaitos on valtava kokonaisuus. Harva tietää, millainen määrä vesi- ja viemäriputkia risteilee maan alla. Vesi tulee kotiin hanasta ja lähtee jonnekin näkymättömiin tiskialtaasta ja vessanpöntöstä. Me emme ajattele koskaan, millaisen teknisen koneiston tämä kaikki vaatii, ja miten vaikeaa se on pitää kunnossa. Silti se toimii Suomessa erittäin hyvin.
Vesilaitoksen putkistot, vedenottamot, puhdistuslaitokset, viemärit ja jätevedenpuhdistamot maksavat yhteensä helposti satoja miljoonia. Mahdollisia ostajia ei löydy paljon. Ainoastaan kansainvälisillä jättiyrityksillä on varaa tällaisiin sijoituksiin. Ne vaativat sijoituksilleen tuottoa, ja sitä saa vain yrityksestä, joka pitää kustannukset alhaalla ja laskuttaa paljon. Sellaisen yrityksen täytyy tarkkaan miettiä, kuinka paljon se voi investoida verkoston ylläpitoon ja palvelun laajentamiseen.
Esimerkkejä vesihuollon yksityistämisestä löytyy paljon ympäri maailmaa. Pariisissa ja Berliinissä vesilaitokset yksityistettiin aikanaan, mutta nyt ne on taas otettu kaupungin omaksi palveluksi. Kansalaiset kyllästyivät huonoon palveluun ja kalliisiin hintoihin.
