“Naisen paikka on kotona!”

Omaishoidosta tai vaikkapa sairaan lapsen hoitamisesta kotona ottaa perheessä useimmiten vastuun nainen. Perhevapaauudistuksen avulla voitaisiin tukea naisten työmarkkina-asemaa sekä tasa-arvoisia rakenteita. Tällöin myös miehille olisi luontevampaa ja helpompaa ottaa lisää vastuuta hoivasta.

Sanat ja lauseet ovat siitä mielenkiintoisia, että niistä on usein löydettävissä myös piilomerkityksiä. Joskus nämä piiloviestit voivat olla vahvempia alkuperäiset, kirjoitetut sanat.

Viime aikojen trendi on ollut korostaa sitä, kuinka tärkeää on, että jokaisella ihmisellä on oltava oikeus hyvään ja yksilölliseen hoivaan ja mieluiten vielä omassa kodissaan. Tämä on noussut esiin erityisesti vanhuspalveluiden kohdalla, mutta säännöllisesti käydään kiivaitakin keskusteluja myös siitä, onko lapsen parempi olla kotona vai päiväkodissa.

Asetelma on kerrassaan herkullinen, koska jokainen meistä on omassa asiassaan asiantuntija ja todennäköisesti hoivavastuu on meitä kaikkia jollakin tavalla koskettanut. Mutta sen lisäksi, että aihe on mitä suurimmassa määrin henkilökohtainen, on se myös yhtä vahvasti yhteiskunnallinen.

Euroopan komissio on ottanut tavoitteeksi omaishoidon aseman vahvistamisen ja sen laajamittaisemman käytön. Myös Suomessa sosiaali- ja terveysministeriöllä on ollut erilaisia hankkeita omaishoidon lisäämiseksi. Näissä raporteissa puhutaan lämpimästi siitä, miten perhesuhteet lähentyvät, elämä on auvoisaa ja kukat kukkivat, kunhan vain hoivaamme yhdessä toinen toisiamme omaisina ja läheisinä. Jonnekin raporttien loppuosaan on sitten kirjattu se, että tällä voidaan vähentää hoivan kustannuksia väestön ikääntyessä.

Hoivan kustannukset on toki hyväkin saada kuriin. Se voidaan jopa tehdä omaisten ja läheisten hoivavastuuta lisäämällä. Mutta tämä ei saa koskea pelkästään naisia ja siihen pitää myös saada riittävästi tukea. Ja miestenkin tulee voida toimia omaishoitajana, jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta tai tehdä lyhyempää päivää voidakseen auttaa omia vanhempiaan. Lainsäädäntö tämän toki mahdollistaa jo nyt.

Ongelmana ovatkin vahvasti asenteet ja ne eivät muutu aina vapaaehtoisesti, eivätkä ainakaan hetkessä. Pieni pakko voi hyvin olla se tuuppaus, joka tarvitaan että miehetkin uskaltaisivat kantaa vastuuta hoivasta. Islannissa perhevapaauudistusta ja isäkiintiöitä markkinoitiin oikeutena isille olla enemmän läsnä lastensa elämässä. Suomessa keskustelu tuntuu enemmänkin pyörivän sen ympärillä, otetaanko äideiltä jotakin pois, mikäli miesten vastuuta ja mahdollisuuksia osallistua lastensa kasvuun ja hoitoon lisätään.

Kotihoivassa on toinenkin puoli – työelämää koskettava puoli. Jos koti on kaikille paras hoitopaikka, jonkun on oltava siellä kotona ottamassa vastuu hoivasta. Tänä päivänä valitettavasti aivan liian usein tuo joku on edelleen nainen. Euroopassa 75 prosenttia pitkäaikaishoidosta toteutuu omaisten ja läheisten avulla ja epävirallisen hoivan antajia on noin viidesosa aikuisväestöstä. Noin kolme neljästä omaistaan hoitavista on naisia.

Siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa. Moni meistä hoitaa mielellään vaikkapa ikääntyneitä vanhempiaan ja toivottaa tervetulleeksi erilaiset työelämän joustot, vuorotteluvapaat tai mahdollisuuden osa-aikatyöhön, jos sillä saa helpotettua omaa hoivataakkaansa. Tämä on kuitenkin aika klassinen tilanne, jossa yksilön etu – oma henkilökohtainen tilanne – voi olla ristiriidassa isomman tavoitteen kanssa eli tässä tapauksessa tasa-arvon kanssa.

Jo nyt nuoret naiset kärsivät työmarkkinoilla naiseudestaan, tai oikeammin mahdollisesta äitiydestään.  Tilanne heikkenee kuitenkin entisestään, mikäli naisille jää suurempi hoivavastuu myös siellä työuran keski- tai loppupuolella. Jos nainen työuransa alusta asti ajautuu sivuraiteelle osa-aikatyöputkeen kaiken hoivavastuun vuoksi, on kokonaisen ehjän työuran saaminen riittävine eläkkeineen huomattavasti vaikeampaa.

Erilaisia työelämän joustoja on syytä kehittää, mutta on samalla huolehdittava siitä, että emme palaa aikaan, jolloin naisen paikka on automaattisesti kotona.

Vaikka perhevapauudistusta ei toteuteta enää tällä vaalikaudella, odottelemme asian nousemista seuraavan hallituksen agendalle. Olisiko vihdoin aika saada tehtyä perhevapaauudistus, joka huomioisi niin lasten kuin muidenkin hoivaa tarvitsevien vanhemmat, huoltajat ja muutkin läheiset tasaveroisesti? Rakennetaan sellainen malli, jossa kaunista on kääreen (korupuheiden) lisäksi myös sisältö (tasa-arvoisempi hoiva).