Kuntatalouden kurjistaminen luo eriarvoisuutta
Kun maan hallitus päätti leikata lomarahoja pari vuotta sitten, sovittiin, että kyseessä olisi määräaikainen leikkaus. Ensi vuoden budjettileikkaukset kuntien valtionosuuksiin pakottavatkin nyt kysymään, onko lomarahaleikkaus, tai niin sanottuihin pitkiin lomiin puuttuminen, tarkoitettu maan hallituksen puolelta pysyväksi?
Julkiset ja julkisesti tuotetut palvelut ehkäisevät parhaiten eriarvoisuutta ja parantavat muun muassa naisten asemaa. Maan hallitus on markkinahuumassaan tiellä, jossa julkisen palvelutuotannon resursseja leikataan ja tilalle tarjotaan veronmaksajille entistä kalliimpia yksityisiä palveluita.
Kilpailukykysopimus sekä sen jälkeinen budjettiriihi käynnistivät monimutkaisen palapelin, jossa osallisina ovat työntekijä, kunta, valtio sekä yksityinen työnantaja. Maan hallituksen tähtäimessä olivat aluksi julkisen sektorin ns. pitkät lomat. Kuvion lopputulema on se, että käytännössä kuntien ja valtion työntekijöiden palkkapussista siirtyy varallisuutta suoraan yksityisille työnantajille.
Kiky-sopimuksen myötä tehty leikkaus lomarahoihin ei ole tullut julkisen sektorin hyödyksi. Valtiolle syntyvä säästö päätettiin nimittäin käyttää yksityisen työnantajan sairasvakuutusmaksun alennukseen. Tätä maksua alennettiin niin, että tulevana vuonna 2019 yksityisen työnantajan sairausvakuutusmaksu on 1,04 prosenttia alempi kuin 2016. Maksun pysyväksi alennukseksi jää 0,58 prosenttiyksikköä vuodesta 2020 alkaen. Määräaikaisen alennuksen maksoivat siis kuntien ja valtion työntekijät.
Samaan aikaan Sipilän hallituksen eduskunnalle antama ensi vuoden budjettiesitys tarjoaa kunnille kylmää kyytiä. Kuntien valtionosuuksia esitetään leikattavaksi lähes 500 miljoonalla eurolla. Näyttää siltä, että valtio ei käytännössä varaudu lomarahaleikkausten palautukseen, vaan kiristää kuntien taloutta.
Mikäli kuntien talous tarkoituksella ajetaan ahtaalle, nousee esille keskustelu siitä, kuinka lomarahat käytännössä palautetaan kiky-sopimuksen päättyessä. Vai onko maan hallituksella sittenkin tarkoitus tuoda pöytään uudelleen pitkät lomat, joista vääntö tämän hallituskauden alussa alkoi?
JHL on pitänyt esillä sitä, että talouden elpyessä lomarahat tulisi palauttaa etuajassa, eli vuonna 2019. Mikäli taloudessa on liikkumavaraa, se pitäisi nyt kohdentaa palveluihin. Jotta lomarahojen palautus onnistuisi käynnistyisi, tulisi kuviossa toimia täysin käänteisesti viimeistään vuonna 2020.
Vastoin antamiaan lupauksia maan hallitus on nyt heikentämässä kuntien asemaa merkittävästi. Kun näin mittavaa leikkausta ajetaan eteenpäin on kysyttävä, onko hallituksen tavoitteena tarkoituksella ajaa julkisesti tuotettuja palveluita alas?
Kuntiin kohdistuva leikkaus on niin suuri, että se ilman muuta vaikuttaa muun muassa kuntien kykyyn huolehtia esimerkiksi perusopetuksesta. Samaan aikaan kun julkista palveluntuotantoa heikennetään, avataan palveluita sote-hankkeen kautta markkinoille.
Veronmaksajien kannalta julkisia palveluja kurittava linja ei ole kestävä. Julkisen palvelun asiakas ei yleensä itse voi päättää, käyttääkö hän palvelua vai ei. Olemassa on iso riski, että yhä suurempi osa julkisista palveluista karkaa kuntien päätösvallasta ja ajan myötä muuttuu veronmaksajille kalliimmaksi. Joku maksaa yksityisen palveluyritysten voitot. Julkisissa palveluissa maksajavaihtoehtoja on kaksi: veronmaksaja tai asiakas.
Meidän viestimme on sitä vastoin ollut selvä: lomarahat tulee palauttaa viimeistään määräajan päättyessä, mielellään vuosi sitä ennen. Jotta lomarahat voidaan jatkossa maksaa normaalisti, se edellyttää sitä, että kuntien valtionosuudet ovat tämän tavoitteen mukaisella tasolla.
