Kenellä jatkossa vastuu ammatillisen koulutuksen laadusta?
Ammatillista koulutusta ollaan uudistamassa siten, että nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen raja-aidat poistetaan. Jatkossa tutkinto tai sen osa voidaan suorittaa vain yhdellä tavalla: osaaminen osoitetaan käytännön työtehtävissä suoritettavilla näytöillä pääsääntöisesti työpaikoilla.
Ammatillisen koulutuksen laadun varmistus on entistä tärkeämpää jatkossa. Tätä laadunvarmistustyötä on tähän asti suoritettu tutkintotoimikunnissa. JHLn näkemyksen mukaan olisi tärkeätä, että tutkintotoimikunnat jatkaisivat tulevaisuudessakin tätä tärkeätä työtä tavalla, jossa opiskelijoiden arviointi toteutetaan myös työelämän ammattilaiset osallistamalla eli kolmikantaisesti. Muutoin uhkana on malli jossa arviointiin tulee osallistumaan kaksi koulutuksen järjestäjän nimeämää henkilöä, joista toinen edustaa oppilaitosta ja toinen työ- ja elinkeinoelämää. Merkittävä osa koulutuksen järjestäjien rahoituksesta tulee pohjautumaan suoritettuihin tutkintoihin sekä tutkintojen osiin. Tässä vaiheessa olennainen kysymys onkin se, kuka hoitaa jatkossa laadun varmistuksen, joka on yksi keskeinen rahoituksen perustan kriteeri?
Tutkintosuoritukset työpaikolla voivat olla hyvin erilaisia. Osaamisen arviointi on haasteellista paitsi opettajille myös työelämän arvioijille, joilla ei ole välttämättä riittävästi kokemusta arvioinnista. Arvioijien tulisi osata määrittää eri arviointiasteikkojen vaatimukset samojen kriteerien mukaisesti kaikissa Suomen ammatillisissa oppilaitoksissa.
Maamme hallitus valmistelee parhaillaan lakia, jossa keskeiseen rooliin nousevat uudet työelämätoimikunnat. Niiden tehtäviin kuuluu mm. vierailukäynnit oppilaitoksissa sekä seuranta- ja lausuntomenettelyt niiden perusteella. Nämä tehtävät eivät kuitenkaan takaa, että opiskelijoiden osaamisen arviointi toteutettaisiin aina riittävän laadukkaasti. Oppilaitosten tulee kyetä toimimaan opetuksen kaikissa vaiheissa, myös näyttötilanteissa, mahdollisimman yhdenmukaisesti ja tasalaatuisesti.
Koulutuksella, joka ei takaa riittävää osaamista ammattia varten, ei ole arvoa työntekijälle, eikä työnantajalle. Pahimmillaan heikolla ammattitaidolla saatetaan vaarantaa omaa tai muiden turvallisuutta, mikäli osaaminen on puutteellista esimerkiksi hoitotyössä tai teknisillä aloilla (kuten kiinteistö- tai jätehuollossa). Huonosti toteutettu osaamisen arviointi voi johtaa myös siihen, että tietyistä oppilaitoksista valmistuneiden opiskelijoiden työllistymis- ja jatkokoulutusmahdollisuudet heikentyisivät.
Hallituksen esitysluonnokseen kirjatut prosessit ja toimintaperiaatteet ovat laadunvarmistuksen osalta vaillinaiset. Vastausta ei löydy siihen oleellisen kysymykseen, millä käytännön toimenpiteillä osaamisen laadullinen yhdenmukaisuus on tarkoitus saavuttaa eri työpaikoilla toteutettavissa tutkinnoissa. JHL on vaikuttanut aktiivisesti ammatillisen koulutuksen kehittämiseen ja esittänyt vakavan huolensa ammatillisen koulutuksen reformin seurauksista.
Vastuu laadunvarmistuksen toteuttamisesta pitäisi ohjata yhdelle riippumattomalleja valtakunnalliselle toimijalle, joka kykenee ottamaan tehtävän osaamisensa ja resurssiensa puolesta kokonaisvaltaisesti haltuun. Tämä toimija voisi olla Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) yhteyteen perustettava ammatillisen koulutuksen arviointijaosto.
Ammatillisessa koulutuksessa opiskelee vuosittain noin 256 000 opiskelijaa, joista tutkinnon suorittaa yli 66 000 henkilöä (lähde: Opetushallinnon tilastopalvelu). Ammatillisen koulukseen käytetään runsaasti julkisia varoja, ja kuten jo aiemmin mainitsin, oppilaitoksille myönnetyn rahoituksen lähtökohtana ovat suoritetut tutkinnot. Koulutuksen järjestäjiä on kaikkiaan 165, joille osoitetuilta varoilta odotetaan perustellusti vaikuttavuutta, hyötyä ja merkitystä sekä työntekijälle että työelämälle. Samalla kun ammatillista koulutusta kehitetään, tulisi vaikutuksia tarkastella itse koulutusjärjestelmän toimivuuden ohella myös yksilötasolta ja työelämän lähtökohdista.
***
Kuva: Lehtikuva / Aku Häyrynen
