”Mihin niitä ammattiliittoja oikein tarvitaan?”

Kun olemme ryhmämatkalla, bussin startatessa tarkistetaan aina, että ovatko kaikki mukana? Onko vierustoveri, kuka puuttuu? Kysymysten pitäisi olla aivan samantyyppisiä näinä aikoina myös työpaikoilla ammattiliiton jäsenyyden suhteen. Oletko jo mukana liitossa, ja haluatko olla jäsenyydelläsi rakentamassa entistä vahvempaa liittoa ja kehittämässä omaa työyhteisöäsi?

Monessa ammattiliittojen jäsenyyttä koskevassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että henkilö ei ole liittynyt, koska kukaan ei ole koskaan kysynyt jäseneksi. Usein ay-liike jää etäiseksi, kummalliseksi kirjainyhdistelmien sarjaksi tykaa, tessiä ja senttilinjaa, emmekä osaa kertoa tekemisistämme elämänmakuisesti.

Enää ammattiliittoon ei liitytä perinteen tai tottumuksen vuoksi vaan valinnat tehdään niiden hyödyn, mielekkyyden ja henkilökohtaisuuden perusteella. Nämä tarpeet johtavatkin ay-liikkeen juurille, työpaikoille ja taukotiloihin, sillä arjen keskellä, kohtaamisten kautta, pääsemme perille ihmisten tarpeista. Tulee jutella ja kysellä, jotta saamme selville, mitä ammattiyhdistysliikkeeltä todella kaivataan. Liitoissa osaamme kyllä sopimukset ja lait, mutta tulevien ja nykyisten jäsenten kohtaamisessa on paljon opettelemista.

JHL:ssä onkin aloitettu lähestymistavan muutos: kuuntelemme ja kyselemme aiempaa enemmän työnteon sujumisesta ja samalla otamme puheeksi jäsenyyden. Liiton luottamusmiehet ja järjestöaktiivit ovat liikkeellä työpaikoilla erityisesti nyt marraskuun ensimmäisellä viikolla. Maksetaanko ylitöistä oikein, mitä yt-neuvotteluissa oikein tapahtuu, miten voisimme porukalla edistää työhyvinvointia meidän työpaikalla? Esimerkiksi nämä kysymykset nousevat usein keskustelunaiheiksi, kun sanalle päästään.

Hyvä keskustelu edellyttää aktiivista kuuntelua, jossa puhujan ajatuksia kunnioitetaan ja tilanteessa ollaan läsnä. Hyvä kuuntelija ei myöskään yritä ratkaista asioita toisen puolesta. Kysymyksillä ja kiireettömyydellä on ihmeellinen voima: ihmiset alkavat kertoa elävästä elämästä, arvoistaan ja tarpeistaan, ja alkavat ehkä miettiä ratkaisuja myös työpaikan asioihin. Liiton edustaja voi tässä vaiheessa keskustelua tarjota viitteitä liiton vaihtoehdoista ja tuesta asioiden ratkaisemiseksi.  Vuorovaikutus luultavammin synnyttää palopuhetta ja diaesitystä vahvemman luottamuksen. Luottamuksen kautta herää kiinnostus  ammattiliiton jäseneksi liittymiseen sekä sitä myötä ehkä myös liiton aktiivitoimintaan osallistumiseen.

Yksi jäsenemme kertoi vast’ ikään toimitsijallemme, että työnantaja väittää, ettei viikonloppuna tehdystä työstä tarvitse maksaa palkkaa. Niin että mihin liittoa enää tarvitaan! Jäseniä tarvitaan, jotta liitolla on jatkossakin muskelia neuvottelupöydissä. Korkea järjestäytymisaste – mikä tarkoittaa sitä, että työpaikalla vähintään puolet henkilöstöstä kuuluu ammattiliittoon –  tuo neuvotteluvoimaa myös työpaikoille ja mahdollisuuden luottamusmiehen valintaan. Kuten australialainen ”järjestämistyön” konkari Michael Crosby toteaa: ”Yksin anelet, yhdessä neuvottelemme!”.

Tulevaisuuden ay-liikkeen tulee näkyä entistä vahvemmin työpaikoilla, jolloin ammattiliittoon kuuluvat työntekijät voivat toteuttaa paikallista edunvalvontaa yhtenäisenä joukkona. Tähän tessien sekaan ripaus tunnetta ja vuorovaikutusta mausteeksi − näin saadaan työntekijälle tarpeellinen ja väkevä eväs aikaiseksi. Tällä matkalla ollaan, kyselehän työkaverilta, onko hän jo mukana ja mikä on hänen tarinansa!

******
P.S. Joko sinä olet ammattiliiton jäsen? JHL:n jäseneksi voit liittyä verkossa: www.jhl.fi/liity.