Putoaako Suomen työelämä Pohjoismaiden kelkasta?

Tänä syksynä on puhuttu paljon pohjoismaisesta mallista. Pohjoismaiden mallit eroavat jonkin verran toisistaan. Yhteistä niille ovat vahvat julkiset palvelut sekä työttömyys- ja sosiaaliturva, joka auttaa osallistumaan yhteiskunnan toimintaan, JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö Vesa Mauriala korostaa.

Heti alkuun ne tunnetut pointit:

Valtionhallinnon arvion mukaan sosiaali- ja terveysalalta puuttuu nykyään 18 000 työntekijää. Tarve kasvaa noin 30 000 työntekijällä  kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Silloin vaje kasvaa yhteensä 48 000 työntekijään. Luvut perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) sivuilla julkaistuun muistioon.

Tämä tarkoittaa 12 %:n kasvua työvoiman tarpeessa seuraavien kymmenen vuoden aikana, jos välttämättömäksi arvioidut tehtävät täytetään. Uusia työntekijöitä tarvitaan kipeästi, koska nykyisiä työntekijöitä siirtyy eläkkeellä. Samaan aikaan ikääntyvä väestö tarvitsee entistä enemmän palveluita.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 peräti 68 % työvoimaa rekrytoivista sote-alan toimipaikoista oli kokenut vaikeuksia paikkojen täyttämisessä. Toimijoista 48 % ei saanut tarvitsemaansa työvoimaa. Vuoden aikana täyttämättä jäi yli 30 000 sote-alan työpaikkaa. Luvut perustuvat Tilastokeskuksen TEM:lle tuottamaan toimipaikkahaastattelun, ja ne on julkaistu TEM:n sivuilta löytyvässä muistiossa.

Tilanne vaikeutuu joka vuosi 2050-luvun alkuun saakka. Vanhusväestön määrä lisääntyy merkittävästi. Syntyvät ikäluokat eivät riitä tasapainottamaan tilannetta. Jo vuodesta 2013 lähtien työelämästä poistuvat ikäluokat ovat olleet suurempia kuin sinne tulevat. Todella pienet ikäluokat alkavat tulla työelämään vuonna 2030. Lisää tietoa aiheesta löydät JHL:n Positio-julkaisusta “Suomi ikääntyy – Työperäinen maahanmuutto avuksi hoivapommiin“.

Mikä Pohjoismaita yhdistää?

Pohjoismaisia yhteiskuntia yhdistävät muun muassa nämä seikat:

• 1. Laajat julkiset palvelut, jotka ovat tärkein väline eriarvoisuuden torjunnassa ja esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon parantamisessa. Julkiset palvelut uusintavat työvoimaa  ja korjaavat ongelmia. Palvelut siis tuottavat uutta työvoimaa kouluttamalla sitä. Ne mahdollistavat korkean työllisyysasteen ja osaavan väen.
• 2. Niin sanottu joustoturva. Yhteiskunta toimii joustavasti myös siten, että tehokas sosiaaliturva sekä riittävästi resursoidut julkiset palvelut ovat kansalaisen tukena.

Lue lisää pohjoismaisesta mallista SAMAKin verkkosivuilta. SAMAK on sosiaalidemokraattisten puolueiden ja ammattiliittojen keskusjärjestöjen pohjoismainen yhteistyökomitea.

Jouston vastapainona on turva

Pohjoismaisen mallin ydinajatus on, että työelämän joustot ja turva ovat tasapainossa. Mallit eroavat maittain, mutta tämä pyrkimys tasapainoon on vallitseva. Kun lisätään joustoa, sen vaikutuksia kompensoidaan turvaa vahvistamalla.

Suomen hallitus on valinnut muista Pohjoismaista yksittäisiä heikennyksiä, ja vieläpä koventanut niitä alkuperäisiin nähden. Yhtään palkansaajan turvaa lisäävää elementtiä ei hallitusohjelmassa ole, vaikka yhtä lailla niitä olisi muista Pohjoismaista löytynyt.

Esimerkkejä muista Pohjoismaista

Ansiot ovat yksi henkilöstöpulan ratkaisuista

Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma on nyt ja tulevaisuudessa osaavan henkilöstön saatavuus. Hyvinvointialueet saavat kyllä toimintansa organisoitua, mutta pula henkilöstöstä jää pysyväksi.

Ainoa kestävä ratkaisu työntekijäpulaan löytyy alan veto- ja pitovoiman lisäämisestä. Alalle pitää siis saada lisää työntekijöitä, ja heidän pitää myös pysyä alalla. Tähän puolestaan vaikuttavat ansiot, työn henkinen mielekkyys tai kuormittavuus sekä työskentelyolosuhteet.

Sote-alojen työntekijöiden nettotulot kuukaudessa ovat Tanskassa monta sataa euroa enemmän kuin Suomessa. Tanska on Suomea kalliimpi maa ja verotus on siellä kireämpää, eli bruttoansiot ovat Suomeen verrattuna paljon korkeammat. Tanskassa suunnitellaan edelleen palkkojen nostoa, jotta alalle saadaan työntekijöitä.

On aivan luonnollista, että työvoiman kysyntä vaikuttaa ansiotasoon. Myös Suomessa tullaan lähivuosina tilanteeseen, jossa sote-alojen työntekijätason palkkojen on noustava, jos haluamme hoitaa sairaat ja vanhukset. Molempia on tulevaisuuden Suomessa merkittävästi enemmän kuin nyt, koska väestörakenteemme muuttuu.

Suomessa kokonaisveroaste on trendinomaisesti laskenut, ja siihen liittyvästä puheesta on muodostunut ideologista hyminää. 2040-luvun lopulle saakka paine sosiaali- ja terveydenhuollossa on niin mittava, että kokonaisveroastetta on alettava maltillisesti nostaa. Jos näin ei tehdä, merkitsevät pohjoismaisen mallin nimissä tehtävät toimet ainoastaan sieltä kopioituja heikennyksiä, ilman pohjoismaiseen malliin oleellisesti liittyvää turvaa ja palveluita. Tämä pätee myös julkisissa palveluissa.

Säilyykö Suomessa pohjoismainen malli, vai kuljemmeko kohti itää?

Edellä kerrottu on niin sanottu suuri kuva. Säästäväisyyttä ja hyvää organisointia tuottavuuden parantamiseksi tarvitaan, mutta se ei isoa kuvaa muuta.

Suomi on vuosikymmeniä ollut Pohjoismaat miinus. Olemme jonkin verran jäljessä vauraudessa ja palveluiden resursoinnissa. Olemme rakentaneet pohjoismaisen hyvinvointivaltion pienemmillä resursseilla.

Siksi esimerkiksi hyvinvointialueuudistus tehtiinkin: jotta voidaan hillitä sote-menojen kasvua. Kyse ei siis missään vaiheessa ole ollut leikkauksista, vaan väistämättömästä menojen kasvusta ja tämän trendin hillinnästä. Siinä avainasemassa on palveluketjujen ja -verkkojen organisointi, toisin sanoen johtaminen.

Hyvinvointialueiden kehittymiseen on syytä suhtautua optimistisesti, vaikka kriisi tuleekin päälle. Asioista päättämään on suoralla kansanvaalilla valittu eri poliittisten ryhmien parhaat tekijät. Varmasti hallinnollistakin rukkausta vielä tarvitaan. Pahimmillaan kehityksen tulos voi kuitenkin olla, että 2040-luvulla me emme enää yhteiskuntafilosofisesti ole Pohjoismaa, vaan olemme liukuneet kohti meitä saavuttavaa Itä-Eurooppaa. Tämä tie on syytä välttää.

Blogia muokattu 15.11., muutettu alun “kolme pointtia” muotoon “tunnetut pointit”.

Blogia muokattu 20.11. Korjattu ikäluokkia koskeva virke muotoon “Jo vuodesta 2013 lähtien työelämästä poistuvat ikäluokat ovat olleet suurempia kuin sinne tulevat.“